6. helmikuuta 2017

tarina kahvikupista



on ollut vähän sellainen olo,
kun laskee kahvikupin sohvalle
yrittää olla mahdollisimman rauhallisesti, turhia liikkumatta
ettei se kahvi vaan läikkyisi yli tai kaatuisi kokonaan
ja sitä sitten miettii, että miksi ihmeessä ei laita sitä kuppia vaikka ikkunalaudalle
missä se varmasti pysyisi pystyssä, eikä läikkyisi yli
mutta mitä jännittävää siinä muka olisi?
(toistaiseksi sohvallamme ei kuitenkaan ole kahvitahroja)

ehkä tätä tunnetta voisi kuvata myös vaikka näin;

kävelet liukkaalla tiellä ja pelkäät koko ajan kaatuvasi
vaikka samalla salaa toivoisit liukastuvasi, koska se tuntuisi vatsanpohjassa kivalta
niin kauan kunnes olisit solmussa asvaltilla

tai

olet juuri nukahtamassa ja tuntuu kuin putoaisit
kunnes säpsähdät hereille kauhusta

tai

tiputat uuden highlighterin lattialle
se tapahtuu niin hidastetusti kuin vain mahdollista
ja toivot sydämesi pohjasta, ettei sille käynyt kuinkaan

tähän taitaa liittyä myös se, kun ostaa pussillisen avokadoja
tietäen, ettei ehdi kuitenkaan syödä niitä kaikkia, ennen kuin ne ovat jo pahentuneita
tai kun katsot vielä yhden jakson skamia ja lasket koko ajan, kuinka yöunesi vähenevät minuutti minuutilta

tai

kun se kahvikuppi on kerrankin tasaisella alustalla, mutta aivan liian täysi
pieni tönäisy ja se on siinä, kahvia joka puolella
ja sitä jää vain tuijottamaan, ei oikein tiedä itkisikö vaiko nauraisiko

(suomeksi; kun pieni ihminen yrittää pitää kaiken kasassa, väkisin 
kunnes ei enää pysty pitämään sitä kaikkea sisällä
vaan se tulee väkisin ulos, läikkyy, suttaa, sotkee
huutaa, itkee, huokaisee helpotuksesta, nauraa, rakastaa, hymyilee taas aidosti)

minun kahvini läikkyi yli.

31. tammikuuta 2017

she's trying (i'm she)


ties kuinka monta kertaa olen tätä tyhjää tekstikenttää tässä viimeisten viikkojen aikana tuijotellut
aloittanut, pyyhinyt kaiken pois, painanut punaista ruksia
kerta toisensa jälkeen

mutta tiedättekö, 
tahdon yrittää taas kirjoittaa
tänne ja tuohon pölykerroksen alla oleilevaan päiväkirjaan

(taidan kuitenkin vähän siivoilla täällä,
missä vaiheessa vanhat tekstit muuttuivat jonkun toisen kirjoittamiksi?)

tässä vielä sellainen hiljainen ja hölmö kysymys - onko siellä vielä joku?

niin ja hus pois itsekriittisyys, niin mä vähän ajattelin.