2. marraskuuta 2016

i am, as the poets say, a mess



hiljaista, harmaataa melankoliaa, pimeys yllätti tänäkin vuonna
hälytysajoneuvojen valot vilkkuvat seinillämme, samat kysymykset pyörivät mielessäni

pääni sylissäsi, leikit hiuksillani
korviin asti ulottuvia hymyjä, lämpimiä kyyneleitä 
sekä sitä suunnatonta, pakahduttavaa onnellisuutta

ehkä täällä riittääkin vain parhaansa yrittäminen

ja niin tippuvat viimeisetkin kauniin syksyn rippeet
enkä kai koskaan tule ymmärtämään ajan kulkua.