29. maaliskuuta 2016

i am still learning



minä olen ollut onnellinen -

en tiedä, onko se tämä kevät vai mikä, mutta viime päivinä on ollut paljon helpompi hengittää.

15. maaliskuuta 2016

I am human - therefore I ache


minussa on niin paljon rakkautta
minä pakahdun siihen
se täyttää minut ääriäni myöten
minä rakastan niin paljon

(mutta miksi en vieläkään osaa rakastaa itseäni?
mikä siinä on niin vaikeaa?)

2. maaliskuuta 2016

sleep doesn't help if it's your soul that's tired



se taisi olla se aamu, kun puoli kahdeksalta istuin kahvilassa juomassa aamukahvia ja kirjoittamassa hänestä. se aamu, kun herätys oli viiden sijasta kello kuusi, kun olin ennen aamukahvia istunut autossa jo neljäkymmentä minuuttia. se aamu, jolloin aamukahvissani näytti olevan tähtitaivas. se aamu, kun minua palelsi, ahdisti, jännitti, oksetti. se aamu, jolloin en pystynyt syömään aamupalaa ja jolloin vihdoin päätin, että nyt saa riittää. ainakin hetkeksi.

on kieltämättä todella omituista havahtua siihen, kun kysyy itseltään, että miksi helvetissä minä kiusaan itseäni näin? kun iltapalan sijasta nielen kyyneleitä, kun vasten tahtoani taas kuitenkin suostun (miten voikaan olla niin vaikeaa sanoa ei), kun pahoinvointi on jatkuvaa, kun hiukset ovat samoilla leteillä kolmatta päivää. miksi en vain osaa lopettaa?

huomaan haaveilevani keväästä, helpotuksesta, rohkeudesta, radikaaleista muutoksista. voisinpa vaan nukahtaa ja herätä vasta toukokuussa. olla silloin täysin uusi minä - sellainen, josta haaveilen. ei tälläinen rikkinäinen, uupunut, kyllästynyt. tahtoisin vain uskaltaa. mutta miten ikinä voisin?

tuntuu, että tämä talvi vain jatkuu. viime syksy kesti ikuisuuden, en jaksa enää toista ikuisuutta.

aurinko paistaa vaaleanpunaisille seinille, minulla on kädessä toinen mukillinen kahvia. siitä aamusta on jo aikaa, mutta jotain olen saanut päätettyä. minä en aio kiusata enää itseäni näin, ehkä hetken kuitenkin, mutta en kauaa. minä en tahdo olla onneton - tahdon olla vain ja ainoastaaan onnellinen. (niin kun olin viime lauantai yönä, hänen kätensä ympärilläni, hänen sanansa korvissani ja kun eilen pystyin syömään kaksi ruisleipää ilman olon pahenemista.)

vielä annan mahdollisuuden, koska sellainen minä nyt vain olen.