2. marraskuuta 2016

i am, as the poets say, a mess



hiljaista, harmaataa melankoliaa, pimeys yllätti tänäkin vuonna
hälytysajoneuvojen valot vilkkuvat seinillämme, samat kysymykset pyörivät mielessäni

pääni sylissäsi, leikit hiuksillani
korviin asti ulottuvia hymyjä, lämpimiä kyyneleitä 
sekä sitä suunnatonta, pakahduttavaa onnellisuutta

ehkä täällä riittääkin vain parhaansa yrittäminen

ja niin tippuvat viimeisetkin kauniin syksyn rippeet
enkä kai koskaan tule ymmärtämään ajan kulkua.

23. syyskuuta 2016

s i l e n c e


viime päivinä, viikkoina, olen horjunut reunalla
paljain varpain, hiukset takussa, mieli suljetussa solmussa
en ole uskaltanut, olen ollut vain hiljaa

voitko mennä pois, ole kuitenkin siinä, älä koske, mutta otathan lujasti kiinni

ja sitten, 

syksyinen tuuli leikki kaduilla oransseilla lehdillä
kahvi oli laihaa, maitokin vanhentunutta
kynttilät palaneet loppuun
ja sukkahousut rikkoontuneet


niin sitten,

minä rikoin hiljaisuuteni

ja niin minä horjahdin, putosin

ja vaikka seuraavana aamuna peilistä katsoi hämmentyneet, turvonneet silmät takaisin
tunsin, kuinka hiljaisuus ei enää ollut puristavaa, tukahduttavaa

sinä aamuna hiljaisuus oli vain hiljaisuutta, rauhallista.

4. syyskuuta 2016

autumn seemed to arrive suddenly that year



sunnuntai-ilta ja ulkona on jo pimeää
ostin vanilijan tuoksuisia tuikkuja, mutten tulenteko välineitä
minulla on nyt keltainen sadetakki ja viitenä päivänä viikossa puoli seitsemältä herätys
enkä ymmärrä mihin elokuu katosi tai miten ikkunan takana olevissa puissa on jo keltaisia lehtiä

päivittäisten kahvikupillisten määrä on ollut tasaisessa nousussa
ja koko elämä hämmentää jollain kummallisen kutkuttavalla tavalla.

27. heinäkuuta 2016

art & cappuccinos




onnea on;
cappuccinoja soidamaidolla ja uskomattoman kaunista taidetta
maailman parasta salaattia ja rakas ystävä satojen kilometrien päästä.

18. heinäkuuta 2016

i'm always tired but never of you


lana del rey kaikuu tyhjässä asunnossamme
kaduilta kuuluu naurua ja hevosten kavioiden kopsetta
istun risti-istunnassa pöytämme ääressä juoden aamukahvia
ja otsassani on kuhmu, kun pari päivää sitten kävelin suoraan makuuhuoneemme ovea päin

enkä ihan vieläkään osaa sisäistää tätä kaikkea
ja vaikka välillä se jokin koittaa kuiskia minulle asioita, lauseita, valheita
niin minä hymyilen vain takaisin ja sanon; ei kiitos, ei enää

ja tiedättekö,
kuinka ihanaa on,
kun hän sanoo "mennään kotiin"
ja tarkoittaa tätä paikkaa, meidän kotia.

5. heinäkuuta 2016

mitä tapahtui kesäkuussa


rakas pääsi armeijasta, minä pääsin kouluun. kävin töissä, kunnes lopetin. allekirjoitettiin vuokrasopimus. juhlittiin valmistujaisia ja juhannushäitä, joista muistoksi jäi noin kolmekymmentä ötökän puremaa vasempaan jalkaan. 


juhannuspäivänä lähdettiin kahdentoista hengen porukalla kahden tunnin venereissulle, joka merisumun yllättäessä muuttui noin kuusi tuntiseksi. voitte vain kuvitella, kuinka hyvältä jääkaapissa odottavat vihikset ja somersbyt maistuivat, kun vihdoin puolenyön aikaan päästiin maihin. ja bileethän on tottakai parempi aloittaa yhdeltä yöllä, kuin ei ollenkaan ja nukkumaan on hyvä mennä silloin, kun aurinko jo paistaa korkealla taivaalla.


olin tampereella kolmesti viikon sisällä ja muuttohommat lähtivät pikkuhiljaa käyntiin. paljon ystäviä, aikuisuus juttuja ja mökeillä vietettyjä iltoja. huonosti nukuttuja öitä, kasvispitsaa, kahvittelu treffejä, auringonlaskuja ja -nousuja.

ja kaiken muun lisäksi hurjasti rakkautta, keveyttä, hyvää oloa, onnea, jännitystä. 

26. kesäkuuta 2016

just because you took longer than others doesn't mean you failed



tässä on tapahtunut niin paljon, siis niin paljon. on ollut spontaaneja juttuja ja pitkään mietittyjä päätöksiä ja jotenkin vaan kaikki rullailee omalla painollaan. välissä ei meinaa itsekään pysyä perässä, toisinaan taas antaa vaan mennä niin lujaa, että pitää hetkeksi pysähtyä, että muut saavat sut taas kiinni.

muutoksen tuulet alkoivat tuossa kesäkuun alussa hieman leikkiä mun hiuksilla, mutta nyt kyllä tuulee niin, ettei tukka meinaa pysyä päässä. palaset alkavat loksahdella vihdoin kohdilleen ja mun vatsanpohjaa kutittelee parvi perhosia. ihan kreisiä tää elämä.

niin ne asiat kuulkaa vaan järjestyvät.

1. kesäkuuta 2016

höpötystä onnellisuudesta



tiedättekö,
musta tuntuu
että mä olen täynnä iloa ja onnea ja rakkautta
niin täynnä, että mä en edes pysty sitä käsittämään
niin täynnä, että mua vaan hymyilyttää ja hämmästyttää
ja tahdon jakaa tätä hyvää mieltä jokaiselle

niinpä mä hymyilen vastaantulijoille
purskahdan onnenkyyneliin kesken juoksulenkin
keitän äidille kahvia, kun olen kotona ennen häntä
teen lounaaksi banaanipannareita siskoillenikin
kerron kymmeniä kertoja päivässä rakastavani häntä
tarjoan ystävilleni herkkuja
vastaan jokaiseen pieneen pyyntöön myöntävästi
käyn moikkaamassa mummua ja vaaria monta kertaa viikossa
ostan vegaanista suklaata itselleni ja syön koko levyn kerralla
toivotan tutuille ja tuntemattomille hyvää päivää
siis kaikkea sellaista pientä, mutta niin suurta



ja jos vielä ihan totta puhutaan,
olen vähän kummaksunut ihmisiä, jotka hehkuttavat elämää
sellaisia, jotka ovat aina niin iloisia, (yli)positiivisia sosiaalisessa mediassa
kunnes huomasin, että ei hitto - minustahan on tullut juuri sellainen
kel onni, sen kätkeköön, vai miten se nyt meneekään

mutta ihan vain tiedoksi teille kaikille - minä en aio kätkeä tätä, en aio olla hiljaa
kun on takana vuosia, harmaita, synkkiä, niin nyt, nyt minä en kyllä aio vaieta


minä olen onnellinen ja minä aion kertoa siitä jokaiselle, joka vain jaksaa kuunnella
(ja ehkä ohimennen myös niillekin, joita tälläinen positiivisuus vain ärsyttää
älkää huoliko, minuakin tälläinen olisi vuosia sitten ärsyttänyt, se on ihan okei
mutta muistakaa, että kenenkään onni ei ole sinulta itseltäsi pois)

ainiin, sen vielä tahdon sanoa, että ihan tosi, kaikki on mahdollista
sä kyllä tulet löytämään tiesi, sä tulet nousemaan, sä tulet loistamaan
sun pitää vaan jaksaa ottaa pieniäkin askelia eteenpäin
ja pitää huolta itsestäsi
sillä sä olet upea ja sä pystyt mihin vain!

27. toukokuuta 2016

do whatever makes you happy








joskus sitä vaan täytyy 

itkeä aamukahviin ja samaan henkäykseen todeta
että kaikki on juuri nyt niin hyvin kuin vain on mahdollista
potkaista kengät pois jalasta ja hyppiä nurmikolla
olla harjaamatta hiuksia
sanoa ystävälle kesken kaiken rakastan sinua
juosta sateessa ilman kuulokkeita
katsoa peiliin ja todeta, että hei, mä näytän kivalta
laulaa autossa niin lujaa kuin vain pystyy
olla kirjoittamatta päiväkirjaan viikkoihin
halata vanhempia
meikata, vaikka olisikin vain kotona
tanssia keskellä kauppaa
olla erossa
syödä maapähkinävoita suoraan purkista

tehdä mitä vaan ikinä mieleen tuleekin, heti, eikä vasta sitten joskus.

2. toukokuuta 2016

vappu 2 0 1 6




tiedättekö, kun joskus kaikki on niin hyvin, että sitä ei vain osaa pukea sanoiksi.

kello taisi olla jo lähes puoli kuusi sunnuntai-aamuna, kun vihdoin sain painaa pääni tyynyyn. avoinainen ikkuna päästi sisään tuulenvireitä ja lintujen laulun, aurinkokin oli jo nousemassa. sinä olit vieressäni ja minulla oli niin hyvä olla. olin maailman onnellisin tyttö, kun siihen nukahdin.

meidän vappu kesti koko viikonlopun, kamujen kanssa mökissä meren rannalla. en varmasti ollut ainoa, joka nauroi vatsalihakset kipeäksi ja jonka kävely on nyt vaivalloista kaiken sen kreisibailaamisen jälkeen. aurinkokin oli kanssamme koko vapun ja maalasi meren iltaisin niin kauniiksi. kaikkeen siihen onneen, kauneuteen, iloon, nauruun, rakkauteen - siihen melkein pakahtui.

ja nyt, nyt on jo toukokuu ja koko elämä edessä.

12. huhtikuuta 2016

it's spring; I'm feeling lighter







Lahdessa ja Helsingissä tuntui keväältä
bussimatkoilla näin kurkia, pupuja ja joutsenia
aurinko lämmitti niin, että ulkona tarkeni hyvin juoda kahvia
brunssilla söin vatsani kipeäksi tuoretta leipää ja hummusta
ja ostin elämäni ensimmäisen vaaleanpunaisen villapaidan

en tiedä miten tai milloin,
mutta aivan kun jokin sisäinen solmu olisi auennut
ja se jos mikä saa hymyn huulille.

6. huhtikuuta 2016

rakkaudesta

viimeiset vuodet ovat olleet enemmän ja vähemmän vaikeita
mutkia, umpikujia, alamäkeä, ylämäkeä, tasaista, pysähdyksiä, eksymisiä

eräs asia on kuitenkin ollut pysyvää; sinä

26.3.2016 oli meidän kuudes vuosipäivä

muistan vieläkin, kun reilu kuusi vuotta sitten ihastuin
olit niin erilainen, enkä halunnut myöntää itselleni ihastumistani
minä olin kahdeksannella luokalla, pieni ja kiltti tyttö
sinä olit saman ikäinen, mutta tunnuit muuten aivan vastakohdaltani

kun minä olin poissa,
sinä tulit katsomaan minua niin usein, kuin se vain oli mahdollista
minä laskin tunteja näkemiseesi ja siihen, kun pääsisin viereesi nukkumaan edes yhdeksi yöksi
minä olin poissa, mutta sinä pidit minusta silti niin lujasti kiinni

sinä olet ollut tukenani kaikki nämä vuodet, kaikki ne hetket
enkä minä koskaan edes uskaltanut pyytää sitä, en edes toivoa hiljaa mielessäni
mutta sinä olit siinä, aina, ja olet siinä vieläkin ja minä olen tässä, edelleen

enkä minä uskaltanut edes ajatella, että kaksi niin erilaista ihmistä,
voisivat olla yhdessä jotain niin uskomatona, niin kestävää
niin täynnä rakkautta

en kai koskaan pysty täysin kertomaan, miltä tälläinen rakkaus tuntuu
kun toisen vieressä on maailman paras ja turvallisin paikka
kuinka hyvältä tuntuu, kun hän silittää päätä ja kertoo kaiken vielä tulevan olemaan hyvin
kuinka hänen katseensa näkee kaiken
kun pystyy näyttämään pelkäämättä heikkoudet, haavat, haavoittuvaisuuden, kaiken
kuinka hänen hymynsä saa aikaan sellaisen uskomattoman onnen tunteen
kuinka hänen kanssaan kaikki tuntuu vaan niin paljon paremmalta ja helpommalta

en minä osaa tästä kirjoittaa, vaikka kuinka yritän, mitkään sanat eivät riitä, eivät ole tarpeeksi

välillä itsekin mietin, miten suhde voi nuoresta iästä huolimatta kestää kaikki vastoinkäymiset
(niitä vastoinkäymisiä kun näihin kuuteen vuoteen on mahtunut ehkä pari liikaakin)
mutta tässä me vieläkin olemme, yhdessä

ja minä olen niin kiitollinen, niin onnellinen 
ja niin rakastunut, kuin vain pieni ihminen voi olla.

5. huhtikuuta 2016

Olympus PEN E-P5


se on niin söpö! ja minä niin innoissani tästä uudesta kamerastani.

29. maaliskuuta 2016

i am still learning



minä olen ollut onnellinen -

en tiedä, onko se tämä kevät vai mikä, mutta viime päivinä on ollut paljon helpompi hengittää.

15. maaliskuuta 2016

I am human - therefore I ache


minussa on niin paljon rakkautta
minä pakahdun siihen
se täyttää minut ääriäni myöten
minä rakastan niin paljon

(mutta miksi en vieläkään osaa rakastaa itseäni?
mikä siinä on niin vaikeaa?)

2. maaliskuuta 2016

sleep doesn't help if it's your soul that's tired



se taisi olla se aamu, kun puoli kahdeksalta istuin kahvilassa juomassa aamukahvia ja kirjoittamassa hänestä. se aamu, kun herätys oli viiden sijasta kello kuusi, kun olin ennen aamukahvia istunut autossa jo neljäkymmentä minuuttia. se aamu, jolloin aamukahvissani näytti olevan tähtitaivas. se aamu, kun minua palelsi, ahdisti, jännitti, oksetti. se aamu, jolloin en pystynyt syömään aamupalaa ja jolloin vihdoin päätin, että nyt saa riittää. ainakin hetkeksi.

on kieltämättä todella omituista havahtua siihen, kun kysyy itseltään, että miksi helvetissä minä kiusaan itseäni näin? kun iltapalan sijasta nielen kyyneleitä, kun vasten tahtoani taas kuitenkin suostun (miten voikaan olla niin vaikeaa sanoa ei), kun pahoinvointi on jatkuvaa, kun hiukset ovat samoilla leteillä kolmatta päivää. miksi en vain osaa lopettaa?

huomaan haaveilevani keväästä, helpotuksesta, rohkeudesta, radikaaleista muutoksista. voisinpa vaan nukahtaa ja herätä vasta toukokuussa. olla silloin täysin uusi minä - sellainen, josta haaveilen. ei tälläinen rikkinäinen, uupunut, kyllästynyt. tahtoisin vain uskaltaa. mutta miten ikinä voisin?

tuntuu, että tämä talvi vain jatkuu. viime syksy kesti ikuisuuden, en jaksa enää toista ikuisuutta.

aurinko paistaa vaaleanpunaisille seinille, minulla on kädessä toinen mukillinen kahvia. siitä aamusta on jo aikaa, mutta jotain olen saanut päätettyä. minä en aio kiusata enää itseäni näin, ehkä hetken kuitenkin, mutta en kauaa. minä en tahdo olla onneton - tahdon olla vain ja ainoastaaan onnellinen. (niin kun olin viime lauantai yönä, hänen kätensä ympärilläni, hänen sanansa korvissani ja kun eilen pystyin syömään kaksi ruisleipää ilman olon pahenemista.)

vielä annan mahdollisuuden, koska sellainen minä nyt vain olen.

28. tammikuuta 2016

I can't be that person



minä en enää

kiitä kehuista, jotka saavat oloni epämukavaksi
meikkaa töihin
hymyile vastaukseksi lauseille, jotka saavat oloni inhottavaksi
kiellä itseäni syömästä suklaata vaikka joka päivä
jaksa olla mukava ihmisille, jotka huutavat ja puhuvat ilkeitä
vastaa viesteihin yhtä nopeasti
katso elokuvia laittomasti
syö lihaa
tahdo lukea kamalia uutisia
pelästy sitä koiraa
herää kymmeniä kertoja yöllä
tahdo puhua tietyistä asioista
jaksa olla väsynyt

13. tammikuuta 2016

kuolleita kukkia lumimyrskyssä


perjantaina oli lumimyrsky
ja ennätysmäärä lunta


ja hän oli ostanut minulle kukkia
joita en koskaan saanut
koska pihatiemme päässä oli vyötäröön saakka lunta
eikä siellä nähnyt eteensä



ja niin ne kukat kuolivat auton takapenkille