15. marraskuuta 2015

Sunday melancholy


istuimme hiljaa pimeässä niin lähellä toisiamme kuin vain oli mahdollista
ja sitten hän lähti taas, tällä kertaa satojen kilometrien päähän kahdeksitoista vuorokaudeksi

enkä minä taaskaan ostanut kaupasta pussia, joten tiputtelin ostoksiani pitkin pihaa
ostoksien lisäksi yritin samalla pitää kasassa itseäni
onnistumatta oikein kummassakaan

minua odottaa taas aamuviiden herätykset ja kamalaa meteliä pitävä polkupyöräni
mustat aamut ja harmaat päivät, aivan liian aikaisin juodut aamukahvit

olen hieman hukassa, eksyksissä
lasken kuukausia, päiviä, tunteja, joskus jopa minuutteja
ja yritän muistaa kaiken olevan vain väliaikaista, ohimenevää

iltaisin äiti letittää hiukseni, aamuisin isä toivottaa hauskaa työpäivää
ja minä käytän päivisin lämpimän veden loppuun, tuntematta oloani puhtaaksi

olisi niin paljon sanottavaa
mutta tahdon loppujen lopuksi olla vain hiljaa.

10. marraskuuta 2015

being held by the right person is enough to cure anything



vapaapäivä; nukuin kaksitoista tuntia, kunnes oli pakko keittää kahvia
olen kirjoittanut, lukenut, ikävöinyt, tehnyt niin hyvää ruokaa, levännyt
käynyt kuumassa suihkussa ja toivonut keveämpää oloa
ja yrittänyt jättää huomioitta sen, että jokin puristaa keuhkojani

sunnuntaina olin pakahtua; onnesta, kiitollisuudesta, ilosta, rakkaudesta
autossa olimme vain me, sinä ja minä, matkalla kotiin
me nauroimme, kuuntelimme musiikkia ja lauloimme niin kovaa
taivas värjäytyi edessämme vaaleanpunaiseksi
ja minä puristin kättäsi ehkä hieman liian lujaa
tunsin jotain niin suurta - siinä hetkessä kaikki oli hyvin
en saanut kunnolla henkeä, olin pakahtua

ja ne silmäni täyttäneet kyyneleet olivat silkkaa onnea.