18. tammikuuta 2015

" it is both a blessing and a curse to feel everything so very deeply "


olen hukuttautunut peittoihin, sivuihin, kahvikuppeihin, musiikkiin ja särkylääkkeisiin. olen ollut kylmempi, kuin ehkä koskaan ennen ja pakoillut todellisuutta yksin sekä kanssasi. joinain päivinä tulevaisuus saa aikaan vain iloisia perhosia vatsaan, toisina päivinä taas ne perhoset yrittävät tukehduttaa. sitten taas on päiviä, jolloin olen reipas reipas reipas ja päiviä, jolloin edes aamukahvi ei houkuttele nousemaan ylös sängystä.

makoiltiin vain hiljaa siinä, vierekkäin. silitit päätäni ja kysyin sinulta, mitä sinä oikein ajattelet. päässäsi ei liikkunut sanojesi mukaan sillä hetkellä mitään. kysyin, miksi sama vastaus samaan kysymykseen ei kuitenkaan koskaan riitä sinulle. "koska sun päässä liikkuu aina jotain", vastasit. jäin miettimään. niinhän se on. aina jotain. vähän liikaa. enemmänkin. turhan paljon. aina. koko ajan. joka hetki. joo. ei helvetti.

olen nauranut keskiyöllä kovaan ääneen sydämeni pohjasta. niin paljon, etten enää saanut henkeä. siinä samalla vahingossa satuttanut itseäni, mikä on saanut nauramaan vain lisää. minä rakastan niin kovin paljon - niin, että se sattuu. helvetisti se sattuukin. mutta minä nautin siitä.

ja nauran vähän lisää. sinun kanssasi.

11. tammikuuta 2015

" I am better than I was and I will be better than I am "


ajattelin aloittaa nyt, tänä iltana. menen kuumaan suihkuun ja suljen hanan vasta sitten, kun olen valuttanut vanhan minäni viemäriin. pesen pois kaiken sen pahan, joka on vuosien mittaan minuun tarttunut. katkeruuden, pelon, ahdistuksen, syyllisyyden, inhon, kaiken sen. pesen pois kaiken sen, mitä en enää tarvitse. kaiken sen, mitä en enää tahdo kantaa mukanani.

tahdon vain tuntea oloni kevyeksi kaikin mahdollisin tavoin. viime kerrasta kun on jo kauan aikaa.

suihkun jälkeen hengitän syvään ja puen päälleni sinun vanhan t-paidan, mummun tekemät villasukat ja reikäiset legginsit. teen itselleni gluteenitonta kaurapuuroa, lisään joukkoon manteleita, banaania ja mustikoita. keitän kupillisen kamomilla teetä, istun alas ja kirjoitan.


kirjoitan kaikesta siitä, mistä tahdon eroon. kuinka minusta on jo liian kauan tuntunut niin kurjalta. kirjoitan sen kaiken ulos minusta. enkä lue edellisiä lauseita. kirjoitan vain. päästän irti. ehkä revin sivut lopuksi irti. ehkä suttaan tekstit niin, ettei niitä voi kukaan koskaan enää lukea. ehkä hymyilen ja annan niiden vain olla. ehkä en.

sitten kirjoitan siitä, millaisen elämän tahtoisin. millainen ihminen tahdon ja aion vielä joku päivä olla. haaveista, toiveista, unelmista, rakkaudesta, onnellisuudesta ja hyvästä olosta. kirjoitan siitä kaikesta, mitä tahdon elämääni lisää. sitten keitän vielä yhden kupillisen kamomilla teetä ja jatkan lukemaan kirjaa, joka kuukausia sitten jäi kesken.


tahdon vain tuntea oloni kevyeksi kaikin mahdollisin tavoin.

3. tammikuuta 2015

" best of 2 0 1 4 "



vuosi 2 0 1 4
mitä siitä edes sanoisi
olen vain onnellinen, että se vihdoin on ohi
vaikka mahtuihan vuoteen paljon ihaniakin hetkiä



niin monta kesken jäänyttä kirjaa ja satoja kupillisia kahvia
opintojen jatkamista uudessa lukiossa ja mukavuusalueelta poistumista kerta toisen jälkeen
oli Berliiniä, Tamperetta, Vejleä, Helsinkiä, Lahtea, Reposaarta
ja joka puolella rakkautta



täytin yhdeksäntoista vuotta ja menimme kihloihin
oli vanhoja ja uusia rakkaita ystäviä, vapautta, onnistumisia ja keskiviikko-pöhniä



pinkki tukka ja pisin onnellinen jakso vuosiin
roadtrippejä, täysillä laulamista, pusuja, kasvamista
paljon kauniita auringonlaskuja, avarampaa mieltä ja käsi kädessäsi nukkumista



kymmeniä senttejä lyhempi tukka, takkuja kuitenkin kuin ennenkin
filmikuvaamista, kirjoittamista, piirtämistä, itkemistä, nauramista, raitapaitoja



tämän vuoden jälkeen voin sen ainakin sanoa, että mistä vain voi selvitä
ja mitä ikinä tapahtuukaan, voi senkin jälkeen aina olla onnellinen.