30. joulukuuta 2015

page 364 of 365


tämä vuosi on uuvuttanut, kasvattanut, opettanut, vahvistanut
tuskin edes tunnistaisin sitä ihmistä, joka vuosi sitten olin

eikä minulla oikein ole mitään sanottavaa tästä vuodesta
se on tuntunut ikuisuudelta, harmaalta, pakkopullalta
vaikka joukkoon on mahtunut niin paljon iloa
rakkautta rakkautta onnea ja rakkautta
silti jostain syystä aika ei ole vielä kullannut tätä vuotta

hetkeen (oikeasti liian pitkään aikaan)
en ole koskenut kameraan, en tietokoneeseen, enkä kyniin
hiljaista hiljaista hiljaista siis ihan joka puolella
varsinkin aamuviideltä
ja yhdeksältä illalla

tahdoin vain tulla toivottamaan hyvää uutta vuotta
parin hassun jo instagramissa nähdyn kuvan ja hölmön tekstin kanssa
ja kertomaan, että kyllä mä täällä vielä olen

toivotaan kaikki yhdessä, että vuosi 2016 olisi edeltäjiään parempi
niin paljon uuden vuoden pusuja teille kaikille!

3. joulukuuta 2015

never-ending fall


tämä syksy on kestänyt ikuisuuden
ihan oikeasti, olen aivan varma
että joku on johonkin väliin lisännyt pari viikkoa
ehkä jopa kuukauden tai pari ylimääräistä aikaa
koska tämä ei nyt vain tunnu loppuvan koskaan

jokainen vuosi tämä pimeys yllättää
aivan kuin pimeys olisi joka vuosi pimeämpää
synkkyys synkempää, musta entistäkin mustempaa

talvi kävi kylässä, ihan varmaan vain ärsyttääkseen
"hei mä tulin nyt mutta lähden kuitenkin heti pois
niin että hyvää pimeyttä ja märkää syksyä vielä teille"
ja vähän ilkikurista naurua vielä päälle


no mutta kuitenkin,
onneksi on näitä vapaapäiviä
jolloin saa nukkua kellon ympäri ilman kello viiden herätyksiä
kun saa keittää aamukahvit vain itselleen
tehdä hyvää kasvisruokaa, useimmiten ilman reseptejä
käydä moikkaamassa mummua ja vaaria
ja kuunnella ehkä hieman Michael Bublén joululevyä
(tänä vuonna joulusta on tultava hyvä,
en jaksa enää yhtäkään huonoa joulua,
koska rakastan joulua niin paljon
joten tänä vuonna sen on rakastettava minua takaisin)

onneksi on myös viikonloppuja, jolloin hän tulee armeijasta lomille
käskee vain laittautua nätiksi ja sanoo tulevansa hakemaan sopivaan aikaan
kutsuu minua "pikku hölmöni" ja laittaa jalkaani omien villasukkieni lisäksi
kahdet aivan liian suuret villasukat, ettei minua vain enää viluttaisi

onneksi on myös porkkanakkua, auringon säteitä aina silloin tällöin,
tähtitaivas työmatkalla, palkkapäiviä, rakkautta, joulukuu, loistava karttapallo,
ystävä, joka on yhtä rakastunut hölmö kuin minäkin,
hän ja te kaikki siellä,

olette ihania.

15. marraskuuta 2015

Sunday melancholy


istuimme hiljaa pimeässä niin lähellä toisiamme kuin vain oli mahdollista
ja sitten hän lähti taas, tällä kertaa satojen kilometrien päähän kahdeksitoista vuorokaudeksi

enkä minä taaskaan ostanut kaupasta pussia, joten tiputtelin ostoksiani pitkin pihaa
ostoksien lisäksi yritin samalla pitää kasassa itseäni
onnistumatta oikein kummassakaan

minua odottaa taas aamuviiden herätykset ja kamalaa meteliä pitävä polkupyöräni
mustat aamut ja harmaat päivät, aivan liian aikaisin juodut aamukahvit

olen hieman hukassa, eksyksissä
lasken kuukausia, päiviä, tunteja, joskus jopa minuutteja
ja yritän muistaa kaiken olevan vain väliaikaista, ohimenevää

iltaisin äiti letittää hiukseni, aamuisin isä toivottaa hauskaa työpäivää
ja minä käytän päivisin lämpimän veden loppuun, tuntematta oloani puhtaaksi

olisi niin paljon sanottavaa
mutta tahdon loppujen lopuksi olla vain hiljaa.

10. marraskuuta 2015

being held by the right person is enough to cure anything



vapaapäivä; nukuin kaksitoista tuntia, kunnes oli pakko keittää kahvia
olen kirjoittanut, lukenut, ikävöinyt, tehnyt niin hyvää ruokaa, levännyt
käynyt kuumassa suihkussa ja toivonut keveämpää oloa
ja yrittänyt jättää huomioitta sen, että jokin puristaa keuhkojani

sunnuntaina olin pakahtua; onnesta, kiitollisuudesta, ilosta, rakkaudesta
autossa olimme vain me, sinä ja minä, matkalla kotiin
me nauroimme, kuuntelimme musiikkia ja lauloimme niin kovaa
taivas värjäytyi edessämme vaaleanpunaiseksi
ja minä puristin kättäsi ehkä hieman liian lujaa
tunsin jotain niin suurta - siinä hetkessä kaikki oli hyvin
en saanut kunnolla henkeä, olin pakahtua

ja ne silmäni täyttäneet kyyneleet olivat silkkaa onnea.

16. lokakuuta 2015

sleepy little human being


olen ollut vähän kaikkialla taas hiljaisempi, hieman poissaoleva
jossain omassa maailmassani tai en missään

tämä viikko on ollut niin hurjan pitkä ja minä niin väsynyt
että jotenkin ajantajunikin on sumentunut

aloitin maanantaina työt ja herätys on ollut lähes joka aamu kello 5:15
mutta onneksi aamuisin töihin pyöräillessä taivaalla loistavat tähdet

ja onneksi nyt on perjantai

nähdään taas.

2. lokakuuta 2015

stay close to anything that makes you glad that you’re alive







oli elokuun puoliväli ja kaksi rakasta tyttöä
paljaat varpaat nurmikolla ja niin kevyt olla

tiedättekö, kun joskus ihan yhtäkkiä vain tulee sellainen olo
että; ei hitto kun mä rakastan näitä tyyppejä
ja sitten vain hymyilee hölmösti koko sydämestään

näiden kahden tytyn kanssa sellainen olo tulee usein
ja se on varmasti yksi maailman parhaista tunteista

tämä oli yksi kesän parhaista vuorokausista
täynnä onnea, ruokaa, luontoa, naurua, rakkautta

28. syyskuuta 2015

I know that somewhere deep down inside of you, you want to live


en vielä ole aivan kokonaan elävien kirjoissa
mutta onneksi pieniä onnen hetkiä on ollut monia


kahvikin maistuu taas kahvilta
ja kun taivaalla on syksyinen aurinko
ja vieressä rakkaita
on kaikki hyvin


kävellessä tanssii ympärilläni taas värikkäät lehdet
ja saan vihdoin keuhkoni täyteen
täyteen raikasta, vapauttavaa ilmaa
minä hengitän


kuinka onnelliseksi voikaan minut saada
täydellisen kypsä avokado?
ja kasvisruokavalio ja murretut värit ja paraneminen
ja puhtaat lakanat ja villapaidat ja syksyn raikkaus ja sateenkaaret
ja ohitse vilisevät maisemat ja hän?


niin todella erittäin hyvin hirmu onnelliseksi.

14. syyskuuta 2015

the summer air is now laced with autumn breezes / time is passing


hei,
minä täällä

makasin yksitoista päivää, joista kahdeksana päivänä
ruumiinlämpöni lähenteli kolmeakymmentäyhdeksää

lääkkeitä lääkkeiden perään
kyyneleitä poskilla
ja teetä monia, monia kupillisia

energiatasoni ovat vieläkin miinuksella
mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa
takaisin elävien kirjoihin

onneksi syksyn voi jo tuntea

1. syyskuuta 2015

f l o w 2 0 1 5





nyt kun on jo syyskuun ensimmäinen, on hyvä muistella erästä elokuun viikonloppua
viikonloppua, joka oli varmasti yksi kesän parhaimmista, Flow Festival 2015, oiihhh

minä vain hymyilin ja tanssin jalkani kipeiksi
(years & years, major lazer, florence and the machine, alt-j....)
niin paljon kivoja ja voih - niiin kauniita ihmisiä oli joka puolella

sunnuntaina, kun aurinko oli jo laskemassa, istuin ystäväni kanssa
ja me vain katselimme kaikkea sitä, mitä ympärillämme tapahtui
ihmettelimme, kuinka kaunista kaikki oli, miten kaikki näyttikin niin hyvältä
taustalla soi live musiikki, ystäväni joi happy joea, minä vettä
kaikki oli hyvin
niin hyvin

joka yö kävelin käsi kädessä toisen ystäväni kanssa kohti töölöä, kohti unta
täyteen ahdetussa bussissa, raitiovaunussa, metrossa
missään ei ahdistanut, kun hän oli vierellä

voi, miten saisi sen maagisen festari fiiliksen pysymään läpi elämän?

25. elokuuta 2015

blog goals: making someone feel a little less sad


joskus pitää vain istua hiljaa hiljaisuudessa
juoda aamukahvia terassilla yksin
kuunnella ötököiden surinaa ja lehtien havinaa
itkeä surusta ja onnesta, samaan aikaan
hengittää vain sisään ulos sisään ulos 
tyhjentää mieli kaikesta

ymmärtää kaiken loppujen lopuksi olevan hyvin

maailma näyttää kauniilta, elävältä
vaikkakin hieman sumealta
kun unohdin taas silmälasit

ikkunalaudalla olevat kasvini kasvavat vinoon
kohti valoa, aurinkoa
kun päivien jälkeen tulen takaisin kotiin
on äiti kääntänyt kasvit toiseen suuntaan
hymyilyttää

sain suloiselta saksalaiselta tytöltä kirjeen
joka sulatti sydämen ja sai onnenkyyneleet silmiini

minä olen oikeastaan aika onnekas

13. elokuuta 2015

the world is filled with nice people, if you can't find one, be one



heinäkuun viimeisenä päivänä täytin kaksikymmentä
kaikki ympärillä, sisällä, päässä, on ollut hieman (paljon) sekaisin
siitä huolimatta olen tarttunut hetkeen ja elämään sekä värikyniin
ja ollut täynnä tunteita

ikävä, väsymys, onni, odotus, melankolia

huomenna suuntaan kohti Helsinkiä ja Flow Festivalia
tanssimaan, laulamaan, nauttimaan, olemaan elossa
hymyilkää, halatkaa, moikatkaa, jos vain minuun siellä törmäätte

ps. kun tämä blogin päivittely nyt on mitä on,
niin minut löytää myös instagramista, tumblrista ja snapchatista nimellä hansux

27. heinäkuuta 2015

" overwhelming "


pelottaa, kuiskaan

ajatukset valuvat
suihkun, sateen, kyyneleiden
veden mukana pois

istahdan junan, bussin, auton 
penkille ja yritän unohtaa 
maisemien muuttuessa

enkä edes tiedä
mitä tapahtuu nyt
tai ylihuomenna, viikkojen päästä

kuka minä olen

kuiskaan, pelottaa

6. heinäkuuta 2015

" wait for me to come home "


olen ollut siellä ja täällä, Helsingissä, Lahdessa, hänen vieressään, 
veneilemässä, yökyläilemässä, käsi kädessä, ajelemassa, koko ajan ihanien ihmisten ympäröimänä


Helsinki Pride oli ihastuttava tapahtuma, ihmiset olivat niin kauniita
hymyilytti kovasti, tahdon ensi vuonnakin sinne onnellisuuden ja värien sekaan

illalla ihanat One Directionin pojat tanssittivat jalat kipeiksi
halasin vuoronperään kahta rakasta tyttöä ja lauloin ääneni käheäksi
stadionin valaisi upea auringonlasku ja yritin vain imeä sitä onnea varastoon


olen ollut väsynyt mutta hyvin onnellinen

radiosta soi Ed Sheeran ja me olimme matkalla kotiin
lauloin sydämeni pohjasta, lämmin kesätuuli hiuksissani
sinä hymyilit ja silitit minua, silmäni täyttyivät onnenkyynelistä
sydämeni, koko kehoni oli pakahtua rakkaudesta

siinä hetkessä kaikki oli täydellistä


yöllä baarissa kuiskasin ystäväni korvaan "mä rakastan sua"
halasin tiukasti ja vastaukseksi sain pusun poskelle ja
"mä rakastan sua vielä enemmän"


nyt on hiljaista, olen kotona ja täällä tuoksuu vastaleivotut sämpylät
hän lähti tänään armeijaan ja minulla on kummallisen tyhjä olotila

kirjoittaminen on tökkinyt urakalla viime kuukausina,
mutta olen kaivannut tätä ja teitä, joten päätin taas yrittää.

31. toukokuuta 2015

" y l i o p p i l a s & o n n e l l i n e n "


voi, sitä o n n e n määrää! minäkin sain vihdoin painaa tuon valkoisen lakin päähäni.

välillä oli pakko hieroa poskia, kun naamalle jämähtänyt kestohymy alkoi muistuttaa irvistystä. hameen helmastakin oli pidettävä kiinni, kun kesäinen tuuli tykkäsi tarttua siihen. ja niin, suklaaseen dipattu, nonparelli ruusu oli lempparini.

kauniita sanoja, ääneen ja hiljaa korvaan kuiskaten. kukkia, haleja ja hymyjä. kuplivaa ja satoja valokuvia. hämmennystä, monia kilometrejä ja naurua. pusuja ja aurinkoa. ylpeyttä, iloa, riemua ja o n n e l l i s u u t t a.

oli yön pimein hetki ja sade ropisi auton kattoon. pääni oli sylissäsi ja silittelit hiuksiani. nauratti, koska hetki oli kuin jostain romanttisesta elokuvasta. olimme vain me, sade ja ympäröivä pimeys. tunsin jotain niin suurta, jotain, mikä lämmitti jokaisen kohdan minussa. se oli kai sitä r a k k a u t t a. sellaista, jota ei vain osaa pukea sanoiksi.

ja nyt, nyt koko maailma on a v o i n.

18. toukokuuta 2015

" I have survived, I am here. Confused, screwed up, but here. "


elämä on haurasta, painavaa tyhjyyttä

onneksi on kirsikan kukkia, saippuakuplia
kauniita sanoja, onnistumisia ja poskipusuja



olen täynnä suurta hämmennystä, sekoitettuna onneen
tämä matka on tullut päätökseensä

ja minä s e l v i s i n .

17. huhtikuuta 2015

" life’s too short to drink crappy coffee and cry over boys who don’t care "

hiljaiseloa, hiuksissa metallia
numerot pienenevät epätasaiseen tahtiin
ja kahvi maistuu kummalliselta

särkylääkkeitä, eikä toinen ole puhunut viikkoon
enkä minä osaa käyttää tusseja värittämättä vahingossa käsiäni


"minähän koen joka päivä maailmanlopun
ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun
ja syön ja pesen astioita ja pidän teekutsuja
aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut"
- Vilijonkka

voi Vilijonkka, et ole yksin
minä niin samaistun sanoihisi.

13. huhtikuuta 2015

" mosaics are made from broken pieces but they’re still works of art and so are you "



herättelen blogiani henkiin hiljaiselon jälkeen hevostelulla.
minä, hevospelkoinen Hansu, kuvasin lauantaina ihanan pikkuiseni Neean rippikuvia.
katsokaa nyt noita kahta, kuinka söpöjä he yhdessä ovatkaan!

pusuja ja haleja ja aurinkoa ja kaikkea kivaa teille kaikille
ja suuren suuri kiitos siitä, että jaksatte seurailla,
vaikka postaus tahti nyt on mitä on.
yritän tsempata.
:-----)

13. maaliskuuta 2015

" being alive matters quite a bit even when you're feeling like shit "



hei,

olen elossa, 

vaikka välillä meinaankin hukkua ylioppilaskirjoitus ahdistukseen,
epätoivoon ja turhautuneisiin kyyneliin.
tiedättekö, on aika uskomatonta, mitä romahduksen jälkeen voi sattua. 
on ollut jotenkin niin kummallisen seesteistä.
minulle on sanottu niin paljon kauniita sanoja, lämpöä täynnä olevia lauseita. 
olen meinannut pakahtua. on ollut niin rakastettu olo.

vapaus kihelmöi jo vatsanpohjassa. en malta odottaa, miltä se oikeasti tuntuu.
vielä seitsemän päivää. kunpa löytäisin pikakelaus nappulan.

suuret kiitokset auringolle. olet antanut minulle niin paljon energiaa.
olen kyllä takiasi kävellyt jalkani rakoille, mutta saat sen anteeksi.

kyllä minä selviän.
(vaikka ahdistaakin)
aina voi kuitenkin yrittää uudelleen.

onneksi on;
tomaattikeittoa, kivoja suunnitelmia, haleja, maailma avoinna,
uudet villasukat, rakkaita, suklaata, kevät, kuivaa asvalttia, uskoa itseensä.

voi, olenhan minä ihan onnellinen, kun oikeasta suunnasta katsoo.

11. helmikuuta 2015

" I will just drink my tea now and think later "


minulla on;

pari avokadoa ja teetä ja kahvia. banaaneita unohtamatta. ikkuna, johon paistaa aamuisin aurinko. lukion päättötodistus yhtä arvosanaa vaille valmis ja kolme epämääräistä kasaa kirjoja lattialla. toissapäiväiset kiharat ja lemppari villasukat, joissa on jo reikiä.

ihminen, maailman paras sellainen, joka jaksaa kerta toisensa jälkeen silitellä päätäni vessan lattialla. ikävä kesää, halu lähteä reissuun ja ostaa uusia vaatteita. kaksikymmentä kasvia ikkunalaudalla, joista yksi on kuollut ja karttapallo, joka ei enää valaise. kultahippuilla maustettua skumppaa ja kolme täyttä filmirullaa. yöpöytä täynnä pillereitä, vesipulloja, nenäliinoja ja vessapaperirulla.

puhelimessa sovellus, joka laskee päiviä yo-kirjoitusten loppumiseen. operaatio "katso kaikki frendien jaksot järjestyksessä" meneillään. täysi roskakori ja vieläkin joulusuklaita jäljellä. vaaleanpunaiset seinät ja ristiriitoja täynnä oleva mieli. liian tarkka omatunto ja kylmät kädet.

ihan kiva elämä siis tällä hetkellä, hetkittäin. ajattelin alkaa tykkäämään ihan kivasta. ennen se on ollut vastenmielistä. nyt ihan kivaa.

18. tammikuuta 2015

" it is both a blessing and a curse to feel everything so very deeply "


olen hukuttautunut peittoihin, sivuihin, kahvikuppeihin, musiikkiin ja särkylääkkeisiin. olen ollut kylmempi, kuin ehkä koskaan ennen ja pakoillut todellisuutta yksin sekä kanssasi. joinain päivinä tulevaisuus saa aikaan vain iloisia perhosia vatsaan, toisina päivinä taas ne perhoset yrittävät tukehduttaa. sitten taas on päiviä, jolloin olen reipas reipas reipas ja päiviä, jolloin edes aamukahvi ei houkuttele nousemaan ylös sängystä.

makoiltiin vain hiljaa siinä, vierekkäin. silitit päätäni ja kysyin sinulta, mitä sinä oikein ajattelet. päässäsi ei liikkunut sanojesi mukaan sillä hetkellä mitään. kysyin, miksi sama vastaus samaan kysymykseen ei kuitenkaan koskaan riitä sinulle. "koska sun päässä liikkuu aina jotain", vastasit. jäin miettimään. niinhän se on. aina jotain. vähän liikaa. enemmänkin. turhan paljon. aina. koko ajan. joka hetki. joo. ei helvetti.

olen nauranut keskiyöllä kovaan ääneen sydämeni pohjasta. niin paljon, etten enää saanut henkeä. siinä samalla vahingossa satuttanut itseäni, mikä on saanut nauramaan vain lisää. minä rakastan niin kovin paljon - niin, että se sattuu. helvetisti se sattuukin. mutta minä nautin siitä.

ja nauran vähän lisää. sinun kanssasi.

11. tammikuuta 2015

" I am better than I was and I will be better than I am "


ajattelin aloittaa nyt, tänä iltana. menen kuumaan suihkuun ja suljen hanan vasta sitten, kun olen valuttanut vanhan minäni viemäriin. pesen pois kaiken sen pahan, joka on vuosien mittaan minuun tarttunut. katkeruuden, pelon, ahdistuksen, syyllisyyden, inhon, kaiken sen. pesen pois kaiken sen, mitä en enää tarvitse. kaiken sen, mitä en enää tahdo kantaa mukanani.

tahdon vain tuntea oloni kevyeksi kaikin mahdollisin tavoin. viime kerrasta kun on jo kauan aikaa.

suihkun jälkeen hengitän syvään ja puen päälleni sinun vanhan t-paidan, mummun tekemät villasukat ja reikäiset legginsit. teen itselleni gluteenitonta kaurapuuroa, lisään joukkoon manteleita, banaania ja mustikoita. keitän kupillisen kamomilla teetä, istun alas ja kirjoitan.


kirjoitan kaikesta siitä, mistä tahdon eroon. kuinka minusta on jo liian kauan tuntunut niin kurjalta. kirjoitan sen kaiken ulos minusta. enkä lue edellisiä lauseita. kirjoitan vain. päästän irti. ehkä revin sivut lopuksi irti. ehkä suttaan tekstit niin, ettei niitä voi kukaan koskaan enää lukea. ehkä hymyilen ja annan niiden vain olla. ehkä en.

sitten kirjoitan siitä, millaisen elämän tahtoisin. millainen ihminen tahdon ja aion vielä joku päivä olla. haaveista, toiveista, unelmista, rakkaudesta, onnellisuudesta ja hyvästä olosta. kirjoitan siitä kaikesta, mitä tahdon elämääni lisää. sitten keitän vielä yhden kupillisen kamomilla teetä ja jatkan lukemaan kirjaa, joka kuukausia sitten jäi kesken.


tahdon vain tuntea oloni kevyeksi kaikin mahdollisin tavoin.

3. tammikuuta 2015

" best of 2 0 1 4 "



vuosi 2 0 1 4
mitä siitä edes sanoisi
olen vain onnellinen, että se vihdoin on ohi
vaikka mahtuihan vuoteen paljon ihaniakin hetkiä



niin monta kesken jäänyttä kirjaa ja satoja kupillisia kahvia
opintojen jatkamista uudessa lukiossa ja mukavuusalueelta poistumista kerta toisen jälkeen
oli Berliiniä, Tamperetta, Vejleä, Helsinkiä, Lahtea, Reposaarta
ja joka puolella rakkautta



täytin yhdeksäntoista vuotta ja menimme kihloihin
oli vanhoja ja uusia rakkaita ystäviä, vapautta, onnistumisia ja keskiviikko-pöhniä



pinkki tukka ja pisin onnellinen jakso vuosiin
roadtrippejä, täysillä laulamista, pusuja, kasvamista
paljon kauniita auringonlaskuja, avarampaa mieltä ja käsi kädessäsi nukkumista



kymmeniä senttejä lyhempi tukka, takkuja kuitenkin kuin ennenkin
filmikuvaamista, kirjoittamista, piirtämistä, itkemistä, nauramista, raitapaitoja



tämän vuoden jälkeen voin sen ainakin sanoa, että mistä vain voi selvitä
ja mitä ikinä tapahtuukaan, voi senkin jälkeen aina olla onnellinen.