28. joulukuuta 2014

" I'm just tired, that's all "


joulupäivän aamuna auringon lisäksi minua tervehti ikkunassa tämä luonnon pieni taideteos
toivottavasti se hymyilyttää teitäkin yhtä paljon, kun minua tuona aamuna.

21. joulukuuta 2014

" darling, hold me in your arms the way you did last night "




kuljin itkien kaupungin läpi lumihiutaileiden tanssiessa ympärilläni
puristin käsissäni lahjaksi saatua vihkoa ja ihmiset tuijottivat ripsivärin maalaamia poskiani

mutta minun oli pakko lähteä, käteni ovat lasinsiruja täynnä, enkä tahtonut lisää sirpaleita
mitä sinulle kuuluu -kysymykseen vastasin vain "paha olo" ja paiskasin oven takanani kiinni

olen kuunnellut Ed Sheerania ja itkenyt ja juonut kahvia ja nukkunut vieressäsi ja hymyillyt
(älkää kuunnelko tätä, ellette tahdo välttämättä itkeä itseänne kuiviin)

ehkä minäkin vielä jonain päivänä uskallan lopullisesti päästää irti ja olla vapaa
ja uskoa sanoihisi, jotka sanoit minulle, kun näimme ehkä viimeistä kertaa

kyllä minä pärjään.

16. joulukuuta 2014

" oh, I'm a mess right now "


pari kuppia kahvia ja kuuma suihku
iho ja sisälmykset tulessa

missä voin opiskella onnellisuutta?

13. joulukuuta 2014

" toiveet leijailivat ympärillämme "


pysähdyimme lämpimänä alkusyksyn päivänä toiveita täynnä olevan pellon viereen
"vähän spontaanisuutta hei" sinä sanoit minulle nauraen
hetken kuluttua toiveet leijailivat ympärillämme ja me nauroimme
juoksimme hengästymiseen saakka ja tunsimme itsemme pieniksi lapsiksi uudelleen


tahdoin vain muistuttaa teitä ja etenkin itseäni
onni on niin pieniä asioita ja nyt minua hymyilyttää pelkästään näiden kuvien katsominen
olen joskus ollut täynnä onnea, rakkautta, iloa, naurua ja uskoa
tulen olemaan niitä kaikki vielä uudelleenkin
ja paljon enemmän
niin sinäkin

11. joulukuuta 2014

" I can’t exactly describe how I feel, but it’s not quite right. And it leaves me cold. "



hei, minä täällä, tänään ajattelin kertoa teille jotain
ensiksi sanon, että en osaa enää kirjoittaa blogiin lauseita, jotka alkavat isolla kirjaimella ja loppuvat pisteeseen
mutta toivottavasti se ei teitä haittaa, on maailmassa suurempiakin ongelmia
niin kuin vaikka se, josta aion teille kertoa

se alkoi heinäkuussa, silloin tällöin kamala tärinä ja sekaisin oleva maha
jonkun ajan jälkeen yhdistin sen laktoosi-intoleranssiin ja lääkäriltä sain vahvistuksen
mutta oireet eivät loppuneet laktoosittoman ruokavalion myötä
ne pahenivat, lisääntyivät, tulivat osaksi jokaista päivääni
ja ne jatkuvat edelleen

kävin lääkärissä, mikään ei viitannut mihinkään, kaikki oli siis hyvin
mutta minä, minä en voinut hyvin
tuskin pystyin syömään tai juomaan mitään
maha meni kaikesta sekaisin, voin huonosti, oksetti, tärisytti, heikotti

olen kokeillut vaikka mitä; visibliniä, maitotuotteiden vähentämistä
kamomilla teetä, pellavansiemeniä, maitohappobakteereita
maanantaina aloitin gluteenittoman ruokavalion
alan olla niin kovin loppu ja uupunut

"ei onnistu enää syöminen, hymyileminen, eikä eläminen, vain kahvia ja teetä"
"kirosanoja ja kyyneleitä, mitä helvettiä pitäisi tehdä"

kirjoitin noin tänään aamukahvia juodessani päiväkirjaani
joka on sekin täyttynyt turhautumisesta,
ahdistuksesta, huonovointisuudesta, negatiivisuudesta
niinkuin on tämä blogikin, instagramini ja tumblrini

halusin vain kertoa, että ymmärtäisitte alavireiset tekstini
ja antaisitte ehkä anteeksi

lukekaa vaikka vanhoja postauksia uusien sijaan
niitä, jotka ovat täynnä kauneutta ja onnea ja rakkautta

minä en nyt voi muuta kuin odottaa
ja elää epätietoisuudessa (ja kärsiä)
toivon niin, että gluteeniton ruokavalio on vastaus kysymyksiini
jos ei, no, sitä mietin sitten

on vain kovin raskasta yrittää pitää mieli positiivisena
kun koko muu kroppa voi huonosti
välillä ei jaksa edes yrittää

olen itkuherkempi kuin koskaan ja läheisyydenkipeä ja kiukkuinen
olen niin paljon asioita, joita en tahtoisi olla
enkä ole uskaltanut puhua tästäkään, en ole tahtonut valittaa
mutta ei hiljaisuuskaan mitään auta
tuskin silti tämäkään
mutta kuitenkin

kyllä minä yritän ja jatkan yrittämistä (ainakin joka toinen päivä)

haluan vielä tähän loppuun kiittää teitä kaikkia kommenteista ja ihanista sanoista
saatte minut kerta toisensa jälkeen hymyilemään, olette ihania

kiitos.

1. joulukuuta 2014

" I am filled with melancholy "


joulukuun ensimmäinen
ja minä join aamukahvini puoli yhdeltä päivällä
toivoen, että olisi jo perjantai

pieni ripaus stressiä ja yksinäisyyttä
maanantaimasis
luulisin


 
viikonloppuna ei tarvinnut juoda kahvia yksin kertaakaan
se teki minut hurjan onnelliseksi

vaikka hiljaa mielessäni
olin myös niin kovin huolissani


olen täynnä melankoliaa, sarkasmia ja kahvia

tarvitsisin jouluiloa, kätesi lämmittämään minua ja toimivan autoradion
sekä tarpeeksi unta, motivaatiota ja onnistumisia


mutta hei, kyllä minä sanoisin taas voivani paremmin
vaikka kynsilakat ovatkin lohkeilleet
ja tukkani on taas takkuisilla kiharoilla

onneksi tiedän, että torstai-iltana on taas vähän helpompi hengittää

mutta silti mietin,
pitäisikö yrittää hyväksyä itsensä tällaisena, vaiko yrittää muuttua?