25. marraskuuta 2014

" päättyä se voi ja arvet siitä jää "


Jenni Vartiaisen Eden kaikuu päässäni neljättä päivää
onkohan se merkki, pelkään kyllä, toivon että ei

olisinko huonompi ihminen, jos lopettaisin periksi antamisen
en enää venyisi ja joustaisi aina
olisin päättäväisempi
enkä enää pyytäisi anteeksi
kun se loppujen lopuksi olen minä, joka itkee

voinko koskaan parantua
jos olen näin taitava valehtelija

en tiedä miten olla, kun kurkkua kiusaa inhottavan suuri palainen
kun vain hengitän ja suoritan ja nukun ja suoritan lisää
mihin katosi elämänilo, aurinko ja värit

ei tämä ole minä

en tartu enää mustekynään
enkä elämän reunaankaan
vain käteesi
joka on paljon lämpimämpi, kuin omani

peilikuvan vääristymiä vesilammikoissa
ehkä voin taas paremmin
huomenna.

17. marraskuuta 2014

" my hobbies include having coffee and mental breakdowns "



mustaa kahvia ja mustetta maanantai-aamuna
eikä tulevaisuus enää ehkä pelotakaan niin kuin ennen
vaikka puoli viideltä aamuyöstä kaikella onkin tapana näyttää synkältä

kyllä minä selviän.

11. marraskuuta 2014

" I wish I was art "



tänään luin 113 sivua yhteiskuntaoppia, mutta join vain 0,5 kupillista kahvia. tahtoisin kirjoittaa, mutten sanoa sanaakaan. kaikki on päivisin niin harmaata, paitsi marimekon punainen raitapaitani. yritän nyt myös pitää hiukseni takuttomina ja kädestäsi kiinni useammin. 

yksittäisiä, keskeneräisiä lauseita sinne ja tänne. onhan se ainakin tyhjää parempi. nypin kaksihaaraisia hiuksia ja tärisytän jalkojani epätasaiseen tahtiin. lasken päiviä tulevaisuuteen ja odotan yhä samalla tavalla viestiä sinulta, kuin odotin neljä vuotta sittenkin.

4. marraskuuta 2014

" minne katosivat päivät? "



suunnittelen elämääni
tietämättä edes 
mihin aikaan huomenna herään


olen väsynyt
juomaan aamukahvini yksin
tärisevin, kylmin käsin


taitaa sittenkin olla jotain 
hauraampaa
ja herkempää 
kuin minä

onni.