29. kesäkuuta 2014

and i'm holding on for dear life




kylmä merituuli puhaltaa hiuksiani solmuun ja me nauramme yhdessä lokkien kanssa. auringonlasku värjää meren kauniiksi ja ruusunlehtiä tipahtelee maahan. pilvet ovat liiloja ja ilma vaaleanpunaista. hetken, pienen hetken, kaikki tuntuu olevan juuri niin kuin pitääkin. kaikki on hyvin.

kello lähestyy puoltayötä ja lämpötila laskee alle kymmenen. basso tuntuu voimakkaina sydämenlyönteinä ja me laulamme kovaan ääneen "i'm gonna live like tomorrow doesn't exist."

25. kesäkuuta 2014

ten things I know to be true

1. I have tried to die more times than I'd like to admit.
2. I think there is a reason why I keep failing. (I really hope there is a reason why I keep failing.)
3. I think maybe it's not because I'm bad at dying, but because I'm really good at surviving. 
4. Opening my veins did nothing to let the sadness out of me.
5. Being physically empty did not make me feel any less emotionally empty.
6. Deciding to get better was the hardest decision I've ever made.
7. Deciding to get sick again was the easiest.
8. I am not a soldier in this illness. I do not have to die for my cause.
9. I have shaky hands and weak knees, but that does not mean I am not strong.
10. I am not worthless.
- Casey Shanahan

tämä quote on yksi tärkeimmistä.
minulle kuuluu hyvää ja huonoa.
pian saan ottaa herätyksen pois päältä.
en malta odottaa. vapautta. sitä minä odotan.
alle kolmen tunnin päästä siitä on kulunut 
neljä vuotta ja kolme kuukautta.
minä rakastan sinua.

23. kesäkuuta 2014

easily broken but oh, so precious

collage
and all i could say was "i'm just tired"
but maybe that's the truth, i am tired
nothing more
just tired

don't try to understand
just kiss me a goodnight and let me sleep
for a couple of days 
maybe, or more

i'll let you know when i'm ready to get up.

17. kesäkuuta 2014

having “feelings” is ruining my reputation of being a heartless bitch


satoi niin, että tien viereiset pysähdyspaikat täyttyivät autoista, eteen ei vain nähnyt. siellä tien vieressä minäkin vietin kymmenisen minuuttia, sadepisaroiden pauke peitti kaiken muun allensa.

joskus väärään numeroon lähetetty viesti saa ilon ja onnen kuplimaan kilpaa sisällä.

nyt en uskalla sulkea silmiäni. siis pitää keittää lisää kahvia.

olisi ihanaa kuulla mitä teille kuuluu. kertokaa mitä tahansa. olisi ihanaa.

11. kesäkuuta 2014

avasin silmäni maailmalle

olen hieman, ihan vähän vain, vihainen itselleni siitä, että siinä meni kokonaiset kahdeksantoista kesää, kunnes vihdoin tajusin avata silmäni.

katsellessa vuosien takaisia kuvia kauniista paikoista sieltä ja täältä maailmalta, alkaa minua hieman surettaa. näen ne kauniit rakennukset, ihmiset ja maisemat, mutta en tunne mitään. ikuistin vain kaiken kauniin kuviksi - koska no, niinhän pitää tehdä.

unohdin tuntea. unohdin elää hetkessä. en imenyt itseeni paikkojen kauneutta, en ikuistanut tunnetta enkä tarinaa, vaikka tiesin, etten ehkä koskaan tule palaamaan takaisin.

pakotin itseni heräämään. heräsin.

vuosien päästä tahdon katsella valokuviani ja muistella kuvan ottamis hetkeä. tunteet, ajatukset, paikat, ihmiset, tahdon muistaa sen hetken fiilikset. elää ne kuvien kautta uudelleen ja uudelleen.

ei enää vain kauniita kuvia, vaan kauniita kuvia kauniiden muistojen, hetkien ja tarinoiden kanssa.

ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. se on juuri niin vihreää jalkojesi alla kuin vain tahdot sen olevan. kauneutta on joka puolella. avasin silmäni ja heräsin. tee sinäkin niin.

oikeasti, olen aina ollut pessimisti, enkä sano etten enää olisi. "paskaa vaan kaikki paskaa" asenteella olen tallonut ruman väristä nurmikkoa. missään ei ole mitään kaunista, paitsi ehkä 845578314852km päässä.

olen myös ollut sitä mieltä, että oma ajatusmaailma ei vaikuta mihinkään.

ja voi, voi kuinka väärässä minä olenkaan ollut.

nyt näen kauneutta aina kun vain tahdon. tahdon sitä koko ajan.

en katsele maailmaa vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten aurinkolasien läpi, vaikka ne söpöltä näyttävätkin. katson vain maailmaa avoimimmin silmin. kaikki ei ole kaunista. on niin paljon rumaa. ihan liian paljon. tahdon vain mielummin keskittyä maailman kauniiseen puoleen niin usein kuin vain on mahdollista.

avatkaa silmänne, ympärillänne on niin kaunista. uskokaa tai älkää. pysähtykää hetkeksi. pysähtykää kesken kiireen. katselkaa ympärillenne, aina löytyy jotain kaunista. eläkää siinä hetkessä.

tämä kuulostaa niin kliseiseltä, mutta tahdoin kirjoittaa, koska tämä on muuttanut elämääni niin paljon.

pelkästään silmien avaaminen on ihme.

9. kesäkuuta 2014

remember that you are good enough, always


mitä minulle kuuluu? päälimmäisenä väsymystä. sen alla kuitenkin myös paljon muuta. en vain osaa pukea mitään sanoiksi. kai se kertoo tarpeeksi, että minun sanottiin näyttävän onnelliselta. sitä myös olen. jossain määrin ainakin, ripaus onnea siellä ja täällä. 

yksi aamu join aamukahvini ulkosalla. olin onnellinen yksin. metsä humisi parin askeleen päässä 
ja linnut lauloivat. mietein, kuinka kaunis maailma onkaan. kuinka ihmeellinen.

sinä olet kaunis.

8. kesäkuuta 2014

sumuista onnellisuutta


emme nähneet määränpäätämme, sumu piilotti sen. ehkä sitä ei edes ollut. 
olimme vain matkalla jonnekkin, sinä ja minä. 

4. kesäkuuta 2014

no ku mua nyt vaan väsyttää

mä vaan murustelen lontoonraesuklaata valkoisille lakanoille ja yritän mielenvoimalla parantaa särkevät paikkani. mieli tekisi vetää vanhat kunnon itku-potku-raivarit. se ei kuitenkaan ole suotavaa, aikuisiahan tässä jo ollaan. kaikki on ohimenevää. niin kai sanoi joskus joku erittäin viisas ihminen, yritän tässä vain hokea itselleni tuon lauseen olevan totta. kyllä joo niin kyllä se niin täytyy olla joo pakko niin se on vai eikö joo ei se oo niin vaikka ehkä kuitenkin mutta ei tai jos silti kuitenkin.

tahtoisin kivoja raitapaitoja. myös ikävä pitkiä hiuksia raastaa. pinnallista. mutta mitäpä sitten, mielummin keskityn ostoslistan tekemiseen kuin tulevaisuuden suunnittelemiseen. tai sitten hiusten ikävöimiseen kuin kaiken vanhan perään märehtimiseen. oikeasti, joskus se on hyväksi keskittyä niihin pieniin ärsyttäviin juttuihin ja unohtaa ne suuremman maailman ongelmat. on myös joskus tai vaikka aina ihan okei itkeä, kun tiputtaa täyden kahvikupin lattialle.

pohdein tätä blogia. mun blogia. millaisen haluaisin tämän olevan. munlaisen. hansumaisen. hansumaista. siksipä päätin unohtaa "uskallanko kehtaanko viitsinkö" ajatukset. koska kyllä, minä voin julkaista täällä mitä tahdon. oli se sitten vaikka vain yksi kuva tai liian pitkä teksti, joka sisältää vain ja ainoastaan paskaa tajunnanvirtaa. mä teen niinkuin mä teen.

aloitan blogista. siirryn sitten vakavempiin asioihin. opettelen tekemään juuri niin kuin minä itse haluan, pystyn ja ansaitsen. huspois yliajattelu, en jaksaisi enää välittää.

niin ja joo Seuraa blogiani Bloglovinin avulla jeeeees.

3. kesäkuuta 2014

omenankukan terälehtiä varpaiden välissä

merituuli käy ikkunasta sisään. se tarttuu hiuksiini ja löytää tiensä villapaitani neuloksista iholleni. jos avaisin toisenkin ikkunan, huoneeseeni leijailisi omenankukan terälehtiä. hiljaa pelkään herääväni huomenna ja huomaavani, että kaikki terälehdet ovat pudonneet maahan. kuinka aamukahvi muka voisi maistua samalta, kun ikkunan takana minulle ei enää hymyilisikään sadat kukkaset. 

tänään rohkaisevat sanat ovat vain muminaa muiden joukossa. ajaisin auringonlaskuun, ellei pilvet olisi esteenä. päivän paras asia taisi olla se, kun heräsin minuutin ennen herätystä. olen kai hieman eksyksissä.

2. kesäkuuta 2014

Sunday chilling





sunnuntai oli ihana päivä. kaikki tuntui kesältä. 
heräsin päivällä kahden aikaan vierestäsi ja hymyilin. 

tänään heräsin seitsemän aikaan aamulla. ensimmäinen työpäivä takana. väsymys jäi viikonlopusta käteen, mutta onneksi töissä voi juoda monta kuppia kahvia. tosin join kyllä vain yhden kupillisen tänään.

valokuvaus into on palannut. rakastan sitä. ja tätä.