28. joulukuuta 2014

" I'm just tired, that's all "


joulupäivän aamuna auringon lisäksi minua tervehti ikkunassa tämä luonnon pieni taideteos
toivottavasti se hymyilyttää teitäkin yhtä paljon, kun minua tuona aamuna.

21. joulukuuta 2014

" darling, hold me in your arms the way you did last night "




kuljin itkien kaupungin läpi lumihiutaileiden tanssiessa ympärilläni
puristin käsissäni lahjaksi saatua vihkoa ja ihmiset tuijottivat ripsivärin maalaamia poskiani

mutta minun oli pakko lähteä, käteni ovat lasinsiruja täynnä, enkä tahtonut lisää sirpaleita
mitä sinulle kuuluu -kysymykseen vastasin vain "paha olo" ja paiskasin oven takanani kiinni

olen kuunnellut Ed Sheerania ja itkenyt ja juonut kahvia ja nukkunut vieressäsi ja hymyillyt
(älkää kuunnelko tätä, ellette tahdo välttämättä itkeä itseänne kuiviin)

ehkä minäkin vielä jonain päivänä uskallan lopullisesti päästää irti ja olla vapaa
ja uskoa sanoihisi, jotka sanoit minulle, kun näimme ehkä viimeistä kertaa

kyllä minä pärjään.

16. joulukuuta 2014

" oh, I'm a mess right now "


pari kuppia kahvia ja kuuma suihku
iho ja sisälmykset tulessa

missä voin opiskella onnellisuutta?

13. joulukuuta 2014

" toiveet leijailivat ympärillämme "


pysähdyimme lämpimänä alkusyksyn päivänä toiveita täynnä olevan pellon viereen
"vähän spontaanisuutta hei" sinä sanoit minulle nauraen
hetken kuluttua toiveet leijailivat ympärillämme ja me nauroimme
juoksimme hengästymiseen saakka ja tunsimme itsemme pieniksi lapsiksi uudelleen


tahdoin vain muistuttaa teitä ja etenkin itseäni
onni on niin pieniä asioita ja nyt minua hymyilyttää pelkästään näiden kuvien katsominen
olen joskus ollut täynnä onnea, rakkautta, iloa, naurua ja uskoa
tulen olemaan niitä kaikki vielä uudelleenkin
ja paljon enemmän
niin sinäkin

11. joulukuuta 2014

" I can’t exactly describe how I feel, but it’s not quite right. And it leaves me cold. "



hei, minä täällä, tänään ajattelin kertoa teille jotain
ensiksi sanon, että en osaa enää kirjoittaa blogiin lauseita, jotka alkavat isolla kirjaimella ja loppuvat pisteeseen
mutta toivottavasti se ei teitä haittaa, on maailmassa suurempiakin ongelmia
niin kuin vaikka se, josta aion teille kertoa

se alkoi heinäkuussa, silloin tällöin kamala tärinä ja sekaisin oleva maha
jonkun ajan jälkeen yhdistin sen laktoosi-intoleranssiin ja lääkäriltä sain vahvistuksen
mutta oireet eivät loppuneet laktoosittoman ruokavalion myötä
ne pahenivat, lisääntyivät, tulivat osaksi jokaista päivääni
ja ne jatkuvat edelleen

kävin lääkärissä, mikään ei viitannut mihinkään, kaikki oli siis hyvin
mutta minä, minä en voinut hyvin
tuskin pystyin syömään tai juomaan mitään
maha meni kaikesta sekaisin, voin huonosti, oksetti, tärisytti, heikotti

olen kokeillut vaikka mitä; visibliniä, maitotuotteiden vähentämistä
kamomilla teetä, pellavansiemeniä, maitohappobakteereita
maanantaina aloitin gluteenittoman ruokavalion
alan olla niin kovin loppu ja uupunut

"ei onnistu enää syöminen, hymyileminen, eikä eläminen, vain kahvia ja teetä"
"kirosanoja ja kyyneleitä, mitä helvettiä pitäisi tehdä"

kirjoitin noin tänään aamukahvia juodessani päiväkirjaani
joka on sekin täyttynyt turhautumisesta,
ahdistuksesta, huonovointisuudesta, negatiivisuudesta
niinkuin on tämä blogikin, instagramini ja tumblrini

halusin vain kertoa, että ymmärtäisitte alavireiset tekstini
ja antaisitte ehkä anteeksi

lukekaa vaikka vanhoja postauksia uusien sijaan
niitä, jotka ovat täynnä kauneutta ja onnea ja rakkautta

minä en nyt voi muuta kuin odottaa
ja elää epätietoisuudessa (ja kärsiä)
toivon niin, että gluteeniton ruokavalio on vastaus kysymyksiini
jos ei, no, sitä mietin sitten

on vain kovin raskasta yrittää pitää mieli positiivisena
kun koko muu kroppa voi huonosti
välillä ei jaksa edes yrittää

olen itkuherkempi kuin koskaan ja läheisyydenkipeä ja kiukkuinen
olen niin paljon asioita, joita en tahtoisi olla
enkä ole uskaltanut puhua tästäkään, en ole tahtonut valittaa
mutta ei hiljaisuuskaan mitään auta
tuskin silti tämäkään
mutta kuitenkin

kyllä minä yritän ja jatkan yrittämistä (ainakin joka toinen päivä)

haluan vielä tähän loppuun kiittää teitä kaikkia kommenteista ja ihanista sanoista
saatte minut kerta toisensa jälkeen hymyilemään, olette ihania

kiitos.

1. joulukuuta 2014

" I am filled with melancholy "


joulukuun ensimmäinen
ja minä join aamukahvini puoli yhdeltä päivällä
toivoen, että olisi jo perjantai

pieni ripaus stressiä ja yksinäisyyttä
maanantaimasis
luulisin


 
viikonloppuna ei tarvinnut juoda kahvia yksin kertaakaan
se teki minut hurjan onnelliseksi

vaikka hiljaa mielessäni
olin myös niin kovin huolissani


olen täynnä melankoliaa, sarkasmia ja kahvia

tarvitsisin jouluiloa, kätesi lämmittämään minua ja toimivan autoradion
sekä tarpeeksi unta, motivaatiota ja onnistumisia


mutta hei, kyllä minä sanoisin taas voivani paremmin
vaikka kynsilakat ovatkin lohkeilleet
ja tukkani on taas takkuisilla kiharoilla

onneksi tiedän, että torstai-iltana on taas vähän helpompi hengittää

mutta silti mietin,
pitäisikö yrittää hyväksyä itsensä tällaisena, vaiko yrittää muuttua?

25. marraskuuta 2014

" päättyä se voi ja arvet siitä jää "


Jenni Vartiaisen Eden kaikuu päässäni neljättä päivää
onkohan se merkki, pelkään kyllä, toivon että ei

olisinko huonompi ihminen, jos lopettaisin periksi antamisen
en enää venyisi ja joustaisi aina
olisin päättäväisempi
enkä enää pyytäisi anteeksi
kun se loppujen lopuksi olen minä, joka itkee

voinko koskaan parantua
jos olen näin taitava valehtelija

en tiedä miten olla, kun kurkkua kiusaa inhottavan suuri palainen
kun vain hengitän ja suoritan ja nukun ja suoritan lisää
mihin katosi elämänilo, aurinko ja värit

ei tämä ole minä

en tartu enää mustekynään
enkä elämän reunaankaan
vain käteesi
joka on paljon lämpimämpi, kuin omani

peilikuvan vääristymiä vesilammikoissa
ehkä voin taas paremmin
huomenna.

17. marraskuuta 2014

" my hobbies include having coffee and mental breakdowns "



mustaa kahvia ja mustetta maanantai-aamuna
eikä tulevaisuus enää ehkä pelotakaan niin kuin ennen
vaikka puoli viideltä aamuyöstä kaikella onkin tapana näyttää synkältä

kyllä minä selviän.

11. marraskuuta 2014

" I wish I was art "



tänään luin 113 sivua yhteiskuntaoppia, mutta join vain 0,5 kupillista kahvia. tahtoisin kirjoittaa, mutten sanoa sanaakaan. kaikki on päivisin niin harmaata, paitsi marimekon punainen raitapaitani. yritän nyt myös pitää hiukseni takuttomina ja kädestäsi kiinni useammin. 

yksittäisiä, keskeneräisiä lauseita sinne ja tänne. onhan se ainakin tyhjää parempi. nypin kaksihaaraisia hiuksia ja tärisytän jalkojani epätasaiseen tahtiin. lasken päiviä tulevaisuuteen ja odotan yhä samalla tavalla viestiä sinulta, kuin odotin neljä vuotta sittenkin.

4. marraskuuta 2014

" minne katosivat päivät? "



suunnittelen elämääni
tietämättä edes 
mihin aikaan huomenna herään


olen väsynyt
juomaan aamukahvini yksin
tärisevin, kylmin käsin


taitaa sittenkin olla jotain 
hauraampaa
ja herkempää 
kuin minä

onni.

26. lokakuuta 2014

" you would lose your mind trying to understand mine "


yritin estellä, taistella vastaan
taisin kaikesta huolimatta kadottaa itseni luonnon värien mukana
enkä tiedä enään, miten solmia sanoja yhteen
kuinka muodostaa kauniita lauseita
kynästäkin loppui muste


unettomia tunteja, toisia kahvikupillisia
olin niin kylmissäni 
että sinä säpsähdit jokaisesta kosketuksestani
ja minä ajattelin pysyä poissa
kunnes olisin taas ehjä


tarkoitukseni ei ollut menettää kontrollia
eikä unohtaa miten hengittää
halusin vain olla hetken unohduksissa
ehkä hymyillä hieman
joten
anteeksi


sanat juuttuvat kurkkuuni, kylmä viima tärisyttää
sinä kuiskaat korvaani kauniita lauseita elämästä, meistä
hetken kyyneleet kertovat onnesta 
ja rakkaudesta


vielä jonain päivänä puhun suuni puhtaaksi
mieleni tyhjäksi
kerron maailmalle tarinani.

19. lokakuuta 2014

" happamia, sanoi kettu "


jostain syystä myös elämä
on maistunut happamalta viime viikkoina

ripaus katkeruutta, kyyneleitä
synkkyyttä ja yksinäisyyttä

siinä soppa
joka juuttuu kurkkuun
estää hengityksen 
ja lamauttaa


päätin olla tarttumatta mustekynään
se on syyni hiljaisuuteen

kun lauantain ainoa suunnitelma
oli olla itkemättä 
kertaakaan

ja minä onnistuin
ainakin tämän kerran.

12. lokakuuta 2014

7. lokakuuta 2014

" autumn, please be kind to me "



jos aloittaisin jo tänään, olisin huomenna askeleen edellä.

1. lokakuuta 2014

" … I’m always a little sad, even when I’m happy. "


hei, minä täällä
tekemättömän argumentaatioanalyysin, sotkuisen huoneen
takkuisen tukan, matematiikan laskujen ja väsyneen mielen kanssa

tiedättekö, minulla on liikaa aikaa
kun aina voi tehdä kaiken vasta huomenna
niin eihän sitä sitten loppujenlopuksi tee yhtään mitään
aika matelee, roikun mukana
pidän kiinni tosin enää vain yhdellä kädellä
mutta kuitenkin


täydet sivut ovat vaihtuneet yksittäisiin lauseisiin
ihan kuin jotain olisi oikeasti tapahtunut
auringonlaskun aikaan kaikki radiosta soivat biisit avaavat kyynelkanavat
enkä viime päivinä ole löytänyt sulkijaa

olen kai siis vain hieman allapäin

olen myös tyttö 19 vuotias
joka pelkää olevansa muiden silmissä jotain muuta kuin kiltti
siispä kerron teille, en minä polta tupakkaa
eihän kiltit tytöt niin tee

16. syyskuuta 2014

" ruohonjuuritasolla "



vesipisaroita hämähäkin seiteissä, ensimmäiset auringonsäteet puiden lehdillä. lämmin syksyn henkäys iholla, merituuli takkuisissa hiuksissa. en millään löydä tarpeeksi kauniita sanoja. rakastan luontoa.

minulle kuuluu hyvää. tänään annan paljon ja vähän enemmän syntymäpäivä pusuja ja olen onnellinen.

mitä teille kuuluu? kertokaa jotain, koska olette niin ihania.

10. syyskuuta 2014

" rakkaudesta "



neljäkymmentäyksi päivää olen nyt kulkenut maailman kaunein sormus vasemmassa nimettömässäni. 
yhteensä neljä vuotta, neljä kuukautta ja viisitoista päivää olen ollut sinun. 

pieneen ihmiseen mahtuu hämmästyttävän paljon rakkautta.

tässä on asia, josta en osaa kirjoittaa, vaikka kuinka haluaisinkin.

8. syyskuuta 2014

" i am pretty much 1% human and 99% tears "


"ihan keski-eurooppalainen olo"
sanoi ohitsekulkeva vanhempi nainen
ystävättärelleen, hymyillen


minä yritän ikuistaa vihreyden kauneutta
ennen kuin se katoaa
taas kuukausiksi kokonaan


hieman kyyneleitä, käsi kädessä
rauhoittavia, kauniita sanoja
jotka jostain syystä
avasivat kyynelkanavani aina vaan 
uudelleen


herätys 6:30am
neljä eri bussia, kaksi banaania
sekä kroisanttia, kuppi kahvia
monta tuntia
perillä hieman ennen
2:30pm


aurinko häiki silmiin
vedenpinnalta
sydäntä painoi harmitus
vaikka ympärillä oli kymmeniä hymyjä

31. elokuuta 2014

" Stop beating yourself up. You are a work in progress - which means you get there a little at a time, not all at once. "



hei hei kuplivat kesäiset illat, tervetuloa koulukirjat ja syksy. olit minulle vihdoinkin hyvä, kesä. haikeus ja ikävä kestävät hetkisen, pian jo hypin saappaat jalassa lehtikasoissa. kiitos kaikesta, kesä.

koulunpenkkiin huomenna palaaminen tuntuu vähemmän kamalalta, koska saan tehdä sen sinun kanssasi, yhdessä. hitaat, pitkät aamutkin saan myös pitää itselläni. tämä syksy on erilainen. se tulee olemaan onnen syksy.

syksyinen melankolia ja surullisuus, se kun voi istua vilttien alla, lämmin teekuppi kädessä, katsellen ulkona riehuvaa syysmyrskyä. värikkäät lehdet, murretut värit, villapaidat, kaulahuivit, saappaat, pimeys.

hiljaa mielessäni olen innoissani tästä kaikesta.