23. syyskuuta 2016

s i l e n c e


viime päivinä, viikkoina, olen horjunut reunalla
paljain varpain, hiukset takussa, mieli suljetussa solmussa
en ole uskaltanut, olen ollut vain hiljaa

voitko mennä pois, ole kuitenkin siinä, älä koske, mutta otathan lujasti kiinni

ja sitten, 

syksyinen tuuli leikki kaduilla oransseilla lehdillä
kahvi oli laihaa, maitokin vanhentunutta
kynttilät palaneet loppuun
ja sukkahousut rikkoontuneet


niin sitten,

minä rikoin hiljaisuuteni

ja niin minä horjahdin, putosin

ja vaikka seuraavana aamuna peilistä katsoi hämmentyneet, turvonneet silmät takaisin
tunsin, kuinka hiljaisuus ei enää ollut puristavaa, tukahduttavaa

sinä aamuna hiljaisuus oli vain hiljaisuutta, rauhallista.

6 kommenttia:

  1. En kestä miten kauniisti sä kirjotat<3

    VastaaPoista
  2. sait uuden lukijan, tykkään niiin sun tavasta kirjoittaa ja puhua näin!

    VastaaPoista
  3. Oi!!! Upeita luontokuvia! <3

    http://maijaviola.blogspot.fi/

    VastaaPoista