1. kesäkuuta 2016

höpötystä onnellisuudesta



tiedättekö,
musta tuntuu
että mä olen täynnä iloa ja onnea ja rakkautta
niin täynnä, että mä en edes pysty sitä käsittämään
niin täynnä, että mua vaan hymyilyttää ja hämmästyttää
ja tahdon jakaa tätä hyvää mieltä jokaiselle

niinpä mä hymyilen vastaantulijoille
purskahdan onnenkyyneliin kesken juoksulenkin
keitän äidille kahvia, kun olen kotona ennen häntä
teen lounaaksi banaanipannareita siskoillenikin
kerron kymmeniä kertoja päivässä rakastavani häntä
tarjoan ystävilleni herkkuja
vastaan jokaiseen pieneen pyyntöön myöntävästi
käyn moikkaamassa mummua ja vaaria monta kertaa viikossa
ostan vegaanista suklaata itselleni ja syön koko levyn kerralla
toivotan tutuille ja tuntemattomille hyvää päivää
siis kaikkea sellaista pientä, mutta niin suurta



ja jos vielä ihan totta puhutaan,
olen vähän kummaksunut ihmisiä, jotka hehkuttavat elämää
sellaisia, jotka ovat aina niin iloisia, (yli)positiivisia sosiaalisessa mediassa
kunnes huomasin, että ei hitto - minustahan on tullut juuri sellainen
kel onni, sen kätkeköön, vai miten se nyt meneekään

mutta ihan vain tiedoksi teille kaikille - minä en aio kätkeä tätä, en aio olla hiljaa
kun on takana vuosia, harmaita, synkkiä, niin nyt, nyt minä en kyllä aio vaieta


minä olen onnellinen ja minä aion kertoa siitä jokaiselle, joka vain jaksaa kuunnella
(ja ehkä ohimennen myös niillekin, joita tälläinen positiivisuus vain ärsyttää
älkää huoliko, minuakin tälläinen olisi vuosia sitten ärsyttänyt, se on ihan okei
mutta muistakaa, että kenenkään onni ei ole sinulta itseltäsi pois)

ainiin, sen vielä tahdon sanoa, että ihan tosi, kaikki on mahdollista
sä kyllä tulet löytämään tiesi, sä tulet nousemaan, sä tulet loistamaan
sun pitää vaan jaksaa ottaa pieniäkin askelia eteenpäin
ja pitää huolta itsestäsi
sillä sä olet upea ja sä pystyt mihin vain!

4 kommenttia: