3. joulukuuta 2015

never-ending fall


tämä syksy on kestänyt ikuisuuden
ihan oikeasti, olen aivan varma
että joku on johonkin väliin lisännyt pari viikkoa
ehkä jopa kuukauden tai pari ylimääräistä aikaa
koska tämä ei nyt vain tunnu loppuvan koskaan

jokainen vuosi tämä pimeys yllättää
aivan kuin pimeys olisi joka vuosi pimeämpää
synkkyys synkempää, musta entistäkin mustempaa

talvi kävi kylässä, ihan varmaan vain ärsyttääkseen
"hei mä tulin nyt mutta lähden kuitenkin heti pois
niin että hyvää pimeyttä ja märkää syksyä vielä teille"
ja vähän ilkikurista naurua vielä päälle


no mutta kuitenkin,
onneksi on näitä vapaapäiviä
jolloin saa nukkua kellon ympäri ilman kello viiden herätyksiä
kun saa keittää aamukahvit vain itselleen
tehdä hyvää kasvisruokaa, useimmiten ilman reseptejä
käydä moikkaamassa mummua ja vaaria
ja kuunnella ehkä hieman Michael Bublén joululevyä
(tänä vuonna joulusta on tultava hyvä,
en jaksa enää yhtäkään huonoa joulua,
koska rakastan joulua niin paljon
joten tänä vuonna sen on rakastettava minua takaisin)

onneksi on myös viikonloppuja, jolloin hän tulee armeijasta lomille
käskee vain laittautua nätiksi ja sanoo tulevansa hakemaan sopivaan aikaan
kutsuu minua "pikku hölmöni" ja laittaa jalkaani omien villasukkieni lisäksi
kahdet aivan liian suuret villasukat, ettei minua vain enää viluttaisi

onneksi on myös porkkanakkua, auringon säteitä aina silloin tällöin,
tähtitaivas työmatkalla, palkkapäiviä, rakkautta, joulukuu, loistava karttapallo,
ystävä, joka on yhtä rakastunut hölmö kuin minäkin,
hän ja te kaikki siellä,

olette ihania.

6 kommenttia: