13. maaliskuuta 2015

" being alive matters quite a bit even when you're feeling like shit "



hei,

olen elossa, 

vaikka välillä meinaankin hukkua ylioppilaskirjoitus ahdistukseen,
epätoivoon ja turhautuneisiin kyyneliin.
tiedättekö, on aika uskomatonta, mitä romahduksen jälkeen voi sattua. 
on ollut jotenkin niin kummallisen seesteistä.
minulle on sanottu niin paljon kauniita sanoja, lämpöä täynnä olevia lauseita. 
olen meinannut pakahtua. on ollut niin rakastettu olo.

vapaus kihelmöi jo vatsanpohjassa. en malta odottaa, miltä se oikeasti tuntuu.
vielä seitsemän päivää. kunpa löytäisin pikakelaus nappulan.

suuret kiitokset auringolle. olet antanut minulle niin paljon energiaa.
olen kyllä takiasi kävellyt jalkani rakoille, mutta saat sen anteeksi.

kyllä minä selviän.
(vaikka ahdistaakin)
aina voi kuitenkin yrittää uudelleen.

onneksi on;
tomaattikeittoa, kivoja suunnitelmia, haleja, maailma avoinna,
uudet villasukat, rakkaita, suklaata, kevät, kuivaa asvalttia, uskoa itseensä.

voi, olenhan minä ihan onnellinen, kun oikeasta suunnasta katsoo.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa tekstiä, jälleen kerran. ♥ Tsemppiä kirjotuksiin, ne on yllättävän nopeesti ohi! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos paljon! ♥ aika kyllä menee hurjan nopeaan, niin hämmentävää.

      Poista
  2. sinä ja sanasi olette verrattoman kauniita

    VastaaPoista
  3. selviät varmasti, tsemppiä kovin ♥ ja hei miten sun vatsa voi nykyään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, toivotaan niin. äh no, siinähän se. vielä todella kaukana "normaalisti" toimivasta vatsasta :—( edelleen siis kaikenlaisia oireita on. kuitenkin jo jonkin verran paremmin voin. ei mitään syytä ole tälle löytynyt, niin ehkäpä kroppani vain reagoi fyysisin oirein psyykkiseen tilaani. ei tässä oikeen muu auta, kun yrittää pitää mieli positiivisena ja terveellisiä elämäntapoja yllä. ehkä tämä tästä. kiitos kysymästä pus!

      Poista
  4. haleja <3<3<3
    uskon suhun, sä selviydyt

    VastaaPoista