25. marraskuuta 2014

" päättyä se voi ja arvet siitä jää "


Jenni Vartiaisen Eden kaikuu päässäni neljättä päivää
onkohan se merkki, pelkään kyllä, toivon että ei

olisinko huonompi ihminen, jos lopettaisin periksi antamisen
en enää venyisi ja joustaisi aina
olisin päättäväisempi
enkä enää pyytäisi anteeksi
kun se loppujen lopuksi olen minä, joka itkee

voinko koskaan parantua
jos olen näin taitava valehtelija

en tiedä miten olla, kun kurkkua kiusaa inhottavan suuri palainen
kun vain hengitän ja suoritan ja nukun ja suoritan lisää
mihin katosi elämänilo, aurinko ja värit

ei tämä ole minä

en tartu enää mustekynään
enkä elämän reunaankaan
vain käteesi
joka on paljon lämpimämpi, kuin omani

peilikuvan vääristymiä vesilammikoissa
ehkä voin taas paremmin
huomenna.

10 kommenttia:

  1. Sinä ja blogisi olette aivan ihania. Odotan aina seuraavaa postausta ihan tohkeissani, nämä ovat niin kauniita ja tunteita herättäviä. Minun on usein myös helppo samaistua teksteihisi ja se on jotenkin helpottavaa, kun joku osaa laittaa sanoiksi tunteita, jotka vievät minulta yöunet. Postauksesi herättävät aina ajatuksia. Vaikutat aivan ihanalta persoonalta, kaikkea hyvää sinulle ♥ Toivon että olisit onnellinen, sillä ansaitset sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kun tälläiset viestit ovat aina niin mieltä lämmittäviä ♥ kiitos paljon kehuista, en oikein osaa sanoa muuta, kuin kiitos kiitos kiitos. kaikkea hyvää ja onnen palasia sinne sinullekkin pus :'-)

      Poista
  2. onneks on niitä käsiä/se käsi, josta voi pitää kunnes taas värit, aurinko ja elämänilo palaa ♥ ihanainen olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin, onneksi. olet oikeassa. samoin ♥

      Poista
  3. Tärkeitä sanoja. Tuttu tunne.

    VastaaPoista