13. elokuuta 2014

"on top of the world"


ellei vieressäni olisi istunut murjottava saksalainen mies, olisi varmasti koko lentokoneellinen ihmisiä saanut kuulla, kuinka onnellinen minä olin. hillitsin itseni ja laitoin musiikkia vielä hieman kovemmalle. katsoin upeita maisemia, pilvien muodostamia vuoria ja vain hymyilin. katsellessani katoavaa maata, tunsin itseni niin pieneksi. ja onnelliseksi. niin onnelliseksi, että en voinut estää edes kyyneleitä.

se kaikki hämmensi minua. mitä tämä oikein on, mietein hiljaa mielessäni. ensimmäistä kertaa yksin lentokoneessa, edessä vielä monta tuntia, ennen kuin pääsen vihdoin kotiin. mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. silti minut valtasi niin vahva onnellisuuden tunne, että en tiennyt miten päin olisin ollut.

viimeiset yhdeksän päivää kaukana kotoa olivat olleet ihania. harmitti lähteä, toisaalta oli jo ikävä kotiin. enään pari tuntia, ajattelin bussissa, niin saan vihdoin taas halata sinua. voi, voi kuinka kova ikävä oli jo ehtinyt tulla. nukahdin bussiin imagine dragonsin laulaessa taustalla, minä tosiaan olin maailman huipulla.

oma sänky tuntui taivaalliselta. kohta keitän aamukahvit. pari päivää kotona, sitten taas maailma kutsuu minua. niin monia ihania asioita on tapahtunut, niin paljon rakkautta. paljon kivoja juttuja tulossa, en malta odottaa. eläminen on aivan uskomatonta.

pelottaa kirjoittaa tästä onnellisuudesta. pelkään sen katoavan. tahdon kuitenkin ikuistaa sen. tämä on ihmeellistä. kuinka paljon onnellisuutta pieneen ihmiseen oikein voikaan mahtua? aion ottaa siitä selvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti