11. kesäkuuta 2014

avasin silmäni maailmalle

olen hieman, ihan vähän vain, vihainen itselleni siitä, että siinä meni kokonaiset kahdeksantoista kesää, kunnes vihdoin tajusin avata silmäni.

katsellessa vuosien takaisia kuvia kauniista paikoista sieltä ja täältä maailmalta, alkaa minua hieman surettaa. näen ne kauniit rakennukset, ihmiset ja maisemat, mutta en tunne mitään. ikuistin vain kaiken kauniin kuviksi - koska no, niinhän pitää tehdä.

unohdin tuntea. unohdin elää hetkessä. en imenyt itseeni paikkojen kauneutta, en ikuistanut tunnetta enkä tarinaa, vaikka tiesin, etten ehkä koskaan tule palaamaan takaisin.

pakotin itseni heräämään. heräsin.

vuosien päästä tahdon katsella valokuviani ja muistella kuvan ottamis hetkeä. tunteet, ajatukset, paikat, ihmiset, tahdon muistaa sen hetken fiilikset. elää ne kuvien kautta uudelleen ja uudelleen.

ei enää vain kauniita kuvia, vaan kauniita kuvia kauniiden muistojen, hetkien ja tarinoiden kanssa.

ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. se on juuri niin vihreää jalkojesi alla kuin vain tahdot sen olevan. kauneutta on joka puolella. avasin silmäni ja heräsin. tee sinäkin niin.

oikeasti, olen aina ollut pessimisti, enkä sano etten enää olisi. "paskaa vaan kaikki paskaa" asenteella olen tallonut ruman väristä nurmikkoa. missään ei ole mitään kaunista, paitsi ehkä 845578314852km päässä.

olen myös ollut sitä mieltä, että oma ajatusmaailma ei vaikuta mihinkään.

ja voi, voi kuinka väärässä minä olenkaan ollut.

nyt näen kauneutta aina kun vain tahdon. tahdon sitä koko ajan.

en katsele maailmaa vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten aurinkolasien läpi, vaikka ne söpöltä näyttävätkin. katson vain maailmaa avoimimmin silmin. kaikki ei ole kaunista. on niin paljon rumaa. ihan liian paljon. tahdon vain mielummin keskittyä maailman kauniiseen puoleen niin usein kuin vain on mahdollista.

avatkaa silmänne, ympärillänne on niin kaunista. uskokaa tai älkää. pysähtykää hetkeksi. pysähtykää kesken kiireen. katselkaa ympärillenne, aina löytyy jotain kaunista. eläkää siinä hetkessä.

tämä kuulostaa niin kliseiseltä, mutta tahdoin kirjoittaa, koska tämä on muuttanut elämääni niin paljon.

pelkästään silmien avaaminen on ihme.

10 kommenttia:

  1. Voih. Ihan tasan kuvailit mun tunteita, jotka on heräilly tämän vuoden keväänä ja avannu mun silmiä aivan hiljalleen :') Ja niin. Kliseiseltä kuulostamisen pelossa ei kannata sulkea omia tunteitaan siitä, että nauttii elämästä _juuri_nyt_. Itse en enää ikinä ikinä tahdo sulkea itseä sinne pelon taakse ja olla tuntematta ja sanomatta kuten itse tahtoo - oli se sitten aivan miten kliseisen kuuloista joillekin. :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanaa, pitäkäämme silmämme jatkossakin auki ja puhutaan juuri niin kliseisesti kun tahdotaan

      Poista
  2. Täällä toinen jolla on ollut tismalleen samanlaisia tuntemuksia lähiaikoina! Ihana olet!

    VastaaPoista
  3. Tää on hyvin kirjotettu ja just sitä mitä itekki kelaan! :-)
    -noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitti!! aikamoista tajunnanvirtaa, kiva kuulla että siitä silti tykätään! :-*

      Poista