21. maaliskuuta 2014

mustaa valkoisella



mä voisin kirjoittaa masennuksesta syömishäiriöstä ahdistuksesta, mutta en taida olla tarpeeksi rohkea, mietin tahtoisitteko te lukea, tuomitsisitteko, ymmärtäisittekö, tukisitteko vai skippaisitteko vain kaiken. liiallinen ajattelu, jälleen kerran, estää mua uskaltamasta. mitä mä pelkään? voi kumpa tietäisin itsekin.

älkää huoliko, mä sanon tämän taas. mulle kuuluu hyvää ja mä olen täynnä elämää. nyt tänään vielä hieman enemmän, kuin eilisessa lumimyrskyssä. huomenna pitämässä hauskaa, sunnuntai yönä bussissa ja aamukahvit lentokentällä, mä olen onnellinen.

te olette kauniita ihmisiä. tallettakaa onnen hetket ja hymyilkää vastaantulijoille.


tätä mä tahdon ja mikään ei mua estä.

ei musta valkoisella, mä olen enemmän.

8 kommenttia:

  1. ihanaa kuulla että sulla menee hyvin<3

    VastaaPoista
  2. mä luulin että osaisin sanoa kaiken mikä mun mielessä oli kun luin tän postauksen ensimmäisen kerran (koska nyt oon lukenut sen jo useammin) enkä enää pukea niitä ajatuksia sanoiksi
    pidä hauskaa Berliinissä ja muista hymyillä sille! toivon että sinulle kuuluu hyvää vielä monen monen päivän päästä ja sä olet ihan mielettömän kaunis

    VastaaPoista
  3. ihana kommentti, kiitos tosi paljon! mäkään en oikein tiedä mitä mun pitäisi sanoa, mutta ymmärrän hyvin ton tunteen, kun on paljon ajatuksia, mutta niitä ei vain millään saa sanalliseen muotoon.
    ja mä lupaan hymyillä berliinille, ihmisille ja elämälle :'-)

    VastaaPoista
  4. herranjumala sä olet kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi apua hui että kiitos tosi paljon!

      Poista